Puuteri on parasta!

Kuukausittainen arkisto "maaliskuu"

5 Artikkelia

Narvikin kotimäessä

Ostin aamulla Internetistä kännykkään GETrack-ohjelman, jolla voi nauhoittaa Google Earthin syömään formaattiin GPS:n dataa. Olin jo aiemmin käyttänyt ohjelman demoversiota, jolla mittasin edellistä päivää, mutta demon 50 reittipistettä loppui kesken. Nyt oli siis tiedossa täysin mitattu suoritus.

Mentiin Ullien, Sadun ja Heikin kanssa laskemaan Narvikin vähälumiseksi väitettyyn keskukseen. Meidän asumuksesta matkaa oli vain 800 m. Lunta ei ollut kovin paljon, mutta enemmän kuin odotin. Rinteiden ulkopuolelle pystyi sentään lähtemään. Reissu kuitenkin tuntui hyvältä jo ensimmäisen nousun jälkeen, kun näki maiseman. Näkymä rinteestä vuonoon on mahtava.

Laskettiin oikeastaan koko päivä Narvikin merkittyjä offareita. Ensimmäinen reitti oli möykkyistä ja pientä koivupusikkoa. Tuntui pahalta ja teki mieli huutaa ”Missä se mun puuteri on!!”. Seuraavilla laskuilla otettiin vähän eri reitti ja heitettiin reputkin pois, niin aloin löytämään ilon siitä kumpareikon laskusta.

Lounastauon jälkeen lähdettiin valloittamaan vuorta kiipeämällä ja etsimään kadonnutta puuteria, koska ylätuoli oli suljettu. Ylätuoli on ollut ilmeisesti koko talven kiinni, koska siinä ei ollut edes tuoleja. Ei voitu kuitenkaan laskea suunniteltua reittiä alas, koska sieltä oli tuuli puhaltanut vähätkin lumet kiipeämisreitille. Laskimme siis alas saman reitin, kuin olimme kävelleet ylös. Oli siinä matkalla aavistuksen verran hyvää pehmeää siivua. Oli kaiken kaikkiaan loistava laskupäivä tämä mun ja Ullien reissun viimeinenkin. Heikki ja Satu jää seudulle vielä viikoksi.

Randolla naxoo

Tänään lähdettiin randoilemaan Toppturin avulla. Jone katsoi Toppturista hyvän paikan ja kirja jätettiin autoon, eikä karttaakaan ollut mukana. Lähdettiin siis Spanstindin vuorelle kokeilemaan noin 1100 korkeuserometrin verran. Mennessä autossa sää näytti vähän pahan tuuliselta. Perillä ei kuitenkaan tuullut ollenkaan, aurinko paistoi ja pakkastakin oli vain -7 eli ihan lämmintä edellisiin päiviin verrattuna. Pumpussa oli siis mukana lähes edellisten päivien porukka eli mun lisäksi, Ullat, Satu, Heikki, Jone ja Miikka.

Ylös meni ihan hieno latu, joka eteni ongelmitta skineillä ja lumikengillä. Ylempänä alkoi olla sen verran jyrkkää, että vaihdoin itse raudat alle, joilla jalka pysyi paikallaan. Kun oltiin melkein perillä ja pidettiin nousun viimeistä taukoa, Heikin Naxo-side sitten naxahti. Heikin laittaessa suksea jalkaan muovit lenteli ja siteen takakappale lähti irti. Se oli niiden randositeiden loppu ja Heikin reissun lässähdys. Onneksi Heikki on treenaillut ainakin Rukalla tuota yhdellä suksella laskemista.

Arpajaisten jälkeen Satu ja Heikki lähti alas ja muut jatkettiin melkein toppiin. Kuten Jone totesi ”Arpominen on olennainen osa vapaalaskua”. Laskettiin  alas Toppturiin merkittyjen A- ja B-reittien välistä überpyyderia. Oli mukavaa ja lumi lensi. Pehmeän lumen alla oli kovempi kansi, mutta kyllä tässä oli tähän mennessä reissun parasta antia. Tuntui hyvältä. Hyvää lunta ja sujuvaa etenemistä riitti 500 m alas, kunnes reitistä ei ollut oikein selkoa. Jone lähti oppaana tutkimaan paikan ja palelun ja neuvomisen jälkeen löytyi reitti alas jääputouksen vierestä. Loppumatkakin oli oikein mukavaa laskua. Nyt olisi Toppturiin merkittävänä reitti J, jonka pääsee vain muutamasta kohdasta alas.

Laskun jälkeen maistui auton vieressä kahvilalla kaakaot ja purilaiset ja illalla kämpllä saatiin se munakin pystyyn. Mahtava päivä. 

Lisää Riksua

Tänään Heikki ja Satu lähti ensimmäistä päivää mäkeen. Eilisen porukan lisäksi remmissä oli siis Heikki ja Satu ja lisäksi vielä Kossu. Sää oli eilisen kaltainen eli -14 ja aurinkoa taivaan täydeltä. Laskettiin jälleen pari kierrosta Nordalsfjälliä nyt vähän eri reittejä ja välillä porukka parissa osassa. Ensin laskettiin reitti, joka oli viime keväänä Riksgränsenin kisojen karsintamäki. Ihan mukavan jyrkkä mäkihän se oli. Reitti tuli alas aika läheltä Nordalsfjällin rappusia rappusten alapäähän. Jone, Ulla, Heikki ja Satu lähti kokeilemaan femtifemman ja me muut otettiin vähän loivempi lasku alas. Meidän loivalta pätkältä löytyi muutama ihan oikeasti pehmeä käännös. Mukavaa.

Tauon jälkeen laskettiin merkittyä hoitamatonta rinnettä Uffes Vegiä muuta kierros. Aika koluttu mäki, mutta sellainen vaihteleva. Sen jälkeen mun lisäksi Heikki, Jone ja Miikka lähdettiin laskemaan rajan kohdille ja kuvaamaan. Etsittiin ja laskettiin spotteja ja Miikka kuvasi. Onneksi tuli laitettua lisää vaatetta päälle heti laskun alussa, koska tänäänkin iltapäivällä kylmeni eilisen tavoin jonnekin -20 seudulle eli oli aika perhanan viileää. Eilen alkoi nimittäin hymy hyytymään.

 

 

 

Riksgränsen on selkeästi offarilaskukeskus, vaikka sivuilla mainostetaan, ettei se ole pelkästään sitä. Hissejä on vähän ja suurin osa näyttää laskevan offarilla. Ihmiset ovat myös aika kokoneita laskijoita. Eron huomasi myös siinä, kun eilen sellaisella normaalilla pääsiäisturistilla oli ongelmia hississä lapsen kanssa, niin ihmiset lähinnä ihmettelivät ja naureskelivat, mutta esim Rukalla osa olisi varmaankin ollut enemmänkin kauhuissaan. Aika pöhköä se toiminta siinä sompahississä kyllä oli. Suomesta poiketen hissipoikien sijaan täällä hissiä oli pyörittämässä kaksi blondia.

Riksuun

Jone ja muita läskejä tuli torstaina myös. Osa oli jo aiemmin. Lähdettiin Ullien kanssa ensimmäisenä päivänä Jonen ja Miikkan kanssa Riksgränseniin laskemaan, koska Narvikissa oli todella vähän lunta. Eihän sitä metreittäin kyllä Riksussakaan ollut. Jone ja Miikka näytti meille paikan tuntevina paikat laskea. Eihän siellä omin päin olisi niitä heti löytänyt.

Laskettiin aluksi kaksi kierrosta Nordalsfjälliä. Se on kokonaan hissien yläpuolella oleva nyppylä, jonne meni kuitenkin hyvä polku. Ensimmäisellä kierroksella laskettiin kohtalaisen helppoa ja aurinkoista reittiä. Seuraavalla tultiin alas femtifem kukin omalla tyylillä. Olihan se jyrkkä mäki, jostain kohti kuulemma juuri se 55 astetta. Jone laski ilmeisesti ihan pystyssä koko mäen. Ulla liukui kai jonkin verran välillä pyllymäkeä, mutta minä ja Miikka yritettiin ihan tosissaan tunaroida. Miikka kaatui siinä jyrkällä ja pysähtyi vasta kolme metriä ennen pudotusta. Mä tulin melkein samaa reittiä alas. Jone kielsi menemästä Miikkan reittiä ja mun piti vain koukata sieltä päin, koska siellä oli edes vähän loivempaa. Kaaduin tietenkin siellä parin käännöksen jälkeen, kun takakantista loppui pito kovalla lumella. Lähdin liukumaan kohti jyrkännettä ja itse asiassa vähän harmitti, että ei tässä näin voi käydä. En saanut millään pysäytettyä ja luntakin lensi jo naamalle niin, ettei mitään nähnytkään. Muistin kuitenkin rinteen muodon sen verran, että tiesin välttäväni jyrkänteelta tipahtamisen muutama metri ennen jyrkännettä. Aika tyhmää. Jyrkänteeltä olisi tippunut ehkä 2-4 metriä, mutta pahalta sekin tuntuisi. Alhaalla vain nauratti oma surkea suoritus. Ulla kiersi suosiolla telluilla loivempaa reittiä ja katseli alhaalta meidän kyntämistä.

Viimeinen lasku otettiin Ruotsin ja Norjan rajan kohdalta alas junaradan varteen. Tässä vaiheessa alkoi olla jo todella kylmä. Ilma oli viilentynyt päivän mittaan. Leilikin jäätyi jumiin ensimmäisen laskun jälkeen. Viimeisellä laskulla kuvailtiin vähäsen ja paleltiin. Aika heikko lumitilanne oli kaikkialla Riksussa. Kiviä tuli raavittua ja kovan lumen päällä oli pehmeämpää lunta 5-10 cm. Autolla mittari näytti -21. Onneksi kuitenkin löydettiin suklaamunia kaupasta!

Heikki ja Satukin tuli Riksuun illalla Suomesta. Käytiin moikkaamassa Rosan porukkaa matkalla omalle kämpille ja kämpillä väännettiin retkikeittimellä sapuskat. Jännäiltiin, miten palohälytin reagoi, mutta ei reagoinut mitenkään.

Joo lähdetään

Päätettiin lähteä pääsiäiseksi Pohjois-Norjaan laskemaan.Suunnaksi valittiin Narvikin ja Riksgränsenin alue. Reissuun lähti kaksi Ullaa, Heikki ja Satu. Reissu syntyi siten aika jännästi ja nopeasti, että kaikilla oli vähintään toiveena lähteä laskemaan, mutta mitään valmista ei vielä oikein ollut. Mulle jäi hommaksi vain hieman kutittaa ja kaikki oli heti ensimmäisestä puhelusta lähtien lähdössä. Mukavaa, että hyvä porukka tuli helposti kasaan ”Soita Ullalle..”, ”Soita sille toiselleki”. Majoituksen kanssa olikin sitten hässäkkää. Soiteltiin Heikin kanssa alueen kaikki mahdolliset edulliset majoitukset läpi. Lopulta majoitus varmistui Narvikin keskustasta Breidablikk Gjestehusista tiistaina illalla, kun lähtö oli sitten keskiviikkona töiden jälkeen.

Minä ja Ullat lähdettiin autoilemaan keskiviikkona töiden jälkeen. Ajeltiin illalla Ouluun Jonen luo yöksi ja torstaina Narvikiin. Pitkähän se matka oli, mutta sujui ongelmitta. Ei nähty edes poroja ja tie oli kuiva. Radiossa kehotettiin, että torstaina pitäisi yrittää saada muna pysymään pystyssä, mutta ei saatu munaa sitten mistään. Illalla meillä oli majassa tarjolla kahvit takkahuoneessa. Aika huikeat oli maisemat ja mukava tunnelma. Myöhemmin illalla bongattiin vielä ainakin eteläsuomalaisen silmin mahtavat revontulet jossain vuonon ja tunturien yläpuolella.