Narvikin kotimäessä

Ostin aamulla Internetistä kännykkään GETrack-ohjelman, jolla voi nauhoittaa Google Earthin syömään formaattiin GPS:n dataa. Olin jo aiemmin käyttänyt ohjelman demoversiota, jolla mittasin edellistä päivää, mutta demon 50 reittipistettä loppui kesken. Nyt oli siis tiedossa täysin mitattu suoritus.

Mentiin Ullien, Sadun ja Heikin kanssa laskemaan Narvikin vähälumiseksi väitettyyn keskukseen. Meidän asumuksesta matkaa oli vain 800 m. Lunta ei ollut kovin paljon, mutta enemmän kuin odotin. Rinteiden ulkopuolelle pystyi sentään lähtemään. Reissu kuitenkin tuntui hyvältä jo ensimmäisen nousun jälkeen, kun näki maiseman. Näkymä rinteestä vuonoon on mahtava.

Laskettiin oikeastaan koko päivä Narvikin merkittyjä offareita. Ensimmäinen reitti oli möykkyistä ja pientä koivupusikkoa. Tuntui pahalta ja teki mieli huutaa ”Missä se mun puuteri on!!”. Seuraavilla laskuilla otettiin vähän eri reitti ja heitettiin reputkin pois, niin aloin löytämään ilon siitä kumpareikon laskusta.

Lounastauon jälkeen lähdettiin valloittamaan vuorta kiipeämällä ja etsimään kadonnutta puuteria, koska ylätuoli oli suljettu. Ylätuoli on ollut ilmeisesti koko talven kiinni, koska siinä ei ollut edes tuoleja. Ei voitu kuitenkaan laskea suunniteltua reittiä alas, koska sieltä oli tuuli puhaltanut vähätkin lumet kiipeämisreitille. Laskimme siis alas saman reitin, kuin olimme kävelleet ylös. Oli siinä matkalla aavistuksen verran hyvää pehmeää siivua. Oli kaiken kaikkiaan loistava laskupäivä tämä mun ja Ullien reissun viimeinenkin. Heikki ja Satu jää seudulle vielä viikoksi.