Sääennuste komensi metsästämään puuteria Italian Meri-Alpeilta

Laten Laskumatkojen puuterin metsästyksen alkeiskurssin oli ajatus startata Skipolin reissun perään. Mahdollisuudesta kurssiin on jutskailtu pari vuotta, mutta sepä ei tällä kertaa onnistunut. Todennäköisesti tää oli viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen. Tulevaisuudessa on reissua ehkä jollain muulla konseptilla. Yksi hyvä vaihtoehto olis Laikan viikon Alppirääkki. Ohjelma voisi olla about päivittäistä mäenlaskua ensimmäisestä hissistä viimeiseen ilman taukoja. Toivottavasti Laikka lähtee pitämään yllä tahtia joku vuosi! Se tulee siltä ihan luonnostaan ja hymyillen.

Pidettiin matkalla Itävallasta Naudersista Italian Cuneoon tauko St. Moritzia ihmetellen. Se on kyllä omanlaisensa kylä ja laskettelukeskus. Oon tiennyt, että siellä on talvisin noin kerran kuussa ravit, hevospooloa yms jäällä ja nyt ekan kerran osuin paikalle samaan aikaan. Katseltiin sitä turvallisen matkan päästä kahvitauolla.

Lähdettiin ihan perinteiseen tyyliin Tuben ja Katrin kanssa metsästämään sitä puuteria ilman ennakkovarauksia tai suunnitelmia. Unelmia vain! Lunta oli tulossa melkein ainoastaan Meri-Alpeille ja päätettiin suunnata Limone Piemonteen. Kävin siellä muutama vuosi sitten, joten alue oli tuttu, vaikka muisti olikin hatara. Limone Piemonte on aika perustyylinen keskus, jossa on melko vähän vaativampien offien laskijoita, joten fiksuja laskuja pääsi vetämään. Harmittavasti alueen toiseen keskukseen Argenteraan ei lunta näyttänyt tulevan, joten siellä ei käyty. Argenterassa on loistavaa pitkää metsälaskua, mutta ei sitten muuta.

Tube pöllyttää! Alppien ainoasta lumisateesta oli iloa!

Käytiin tutkailemassa raunioita. Katri kääntää.

Mun mielestä järkevä paikka suunnilla on asua Cuneossa, joka on alueen suurin kaupunki. Limonen kylässäkin voisi asua, jos tietää pysyvänsä siellä. Cuneon keskusta voi olla aika epätoivoinen paikka löytää parkkipaikkaa, joten otettiin asumus keskustan ulkopuolelta. Aiemmalla visiitillä keskusta oli muutenkin sekaisin, kun siellä oli lunta monta kymmentä senttiä. Ilmeisesti jonkun parkkiluvan olisi tarvinnut, mutta sillon ei napsahtanut sakkoja.

Omena ei kyllä ole mikään eväs! Söin silti, kun tarjottiin. Oikeastaan jo tässä vaiheessa reissua tuntui hyvältä saada luonnollisia vitamiineja.

Italiassahan toi iltaruokailu on hieman myöhemmin kuin Suomessa. Aiemmin siitä ei ole ollut Italiassa ongelmaa, mutta nyt me ilmeisesti tultiin mäestä niin reippaasti pois ja kohti ravintolaa, että raflat ei olleet vielä avanneet. Ihmeteltiin siinä seiskan aikaan, että onpa moni paikka kiinni ja lopulta piti mennä viinibaariin maistelemaan ja odottamaan. Olikin jännä kokemus maistella siellä ihan uunona. Oli varmasti arvokkaita viinejä, kun lasilliset oli Suomen hinnoissa. Ruualla talon viini tai muu perusjuoma on kuitenkin vain 3-4 euroa hengeltä pullossa tai karahvissa.

Italiassa ruokailu on ihan oikeasti myös nautinto. Keskinkertaisessakin paikassa ruoka päihittää aikalailla nää muut Alppimaat, eikä Italiassa tarjoilla sitä Suomen keskinkertaista sapuskaa. Pizzoissa ei todellakaan ole mitään lätäköitä keskellä! Suomalaista on helppo tyydyttää. Ainoa miinus on italialainen leivoksien, suklaan, marmeladin ja muun makean täyttämä aamupala, josta tulee mieleen enemmän jälkiruokabuffetti.

Italiassa eläinlääkäri tarkasteli Tuben olkapään kuntoa.

Meri-Alpit on käymisen arvoinen paikka ja Cuneo hieno vanha kaupunki, joka on hieman nukkuva talvella. Fiilis on ihan erilainen kuin Alpeilla. En lähtisi millään ennakkovarauksella puuterin toivossa, mutta kunnon dumpilla tännekin kannattaa tulla.

Aina, kun olen Meri-Alppien säitä tutkaillut, olen huomannut, että siellä meinaa olla liian lämmintä. Limone Piemonten toppi on 2085 m, joten korkeallekaan ei mennä. Lunta sinne saattaa tulla reilusti kerralla, mutta lämpötiloja kannattaa tarkkailla. Nytkin lämpötila pysyi muutaman asteen pakkasella vain pari päivää, minkä jälkeen oli aika suunnata muualle.

”Is Lech good for freeriding?” ”It’s the best! Just don’t tell anyone ;)”

Bergfexin sääennuste petti täysin seuraavissa askelissa ja käytiin Itävallassa Damüls-Mellaussa laskemassa räntää Chamonixista tulleiden kavereiden kanssa. Ei siinä mennyt kuin ajokunto osalta. Karkasin siitä itseni yllättäen Lechin kautta Innsbruckiin Mimmin vieraaksi viettämään välipäivää. Siis välipäivää! Ei kuulu tapoihin, mut silleen vaan kävi.

Melkein kaikilla reissuilla tulee tehtyä yllätysvisiitti Innsbruckiin. Aina sieltä ei ole päässyt ihan ajallaan pois. Joku vuosi taisin jumittua kolmeksi tai neljäksi päiväksi, kun oli liian hauskaa.