Backbowl

Oltiin Ullan kanssa kahdestaan tosiaan toista kertaa Nisekossa Moiwassa ja aikaa laskemiseen neljä ja puoli päivää. Meillä ei ollut vielä paluulippua Sapporosta Osakaan, mutta onneksi Laatumatkoilta järjestyi edulliset lennot ja Welcome Centeristä bussikyyti kentälle. Huh! Stressi hellitti ja pystyi taas keskittymään olennaiseen. Päivällä oli aika epätodellinen, sekava ja huono olo koko showsta. Tiedettiin tämän olevan täysin hullua ja se jo tuntui siltä.

Ensimmäisenä päivänä käytiin laskemassa Annupurin bowlit Backbowl ja Ozawa bowl, jotka näkyy houkuttelevasti Moiwaan. Bowliin oli haikkaamassa aivan älyttömän paljon porukkaa. Syynä ruuhkaan on varmasti se, että bowleille on valvottu portti. Siitähän tulee mielikuva, että portin ollessa auki paikka on turvallinen ja lisäksi paikka on osoitettu. Näytti siltä, että moni ei olisi sinne muuten lähtenyt.

Bowlit eivät olleet niin jyrkkiä kuin Moiwasta näytti. Puuteriakin oli Moiwaa vähemmän. Bowleissa oli parikymmentä senttiä kevyttä puuteria ja alla tasainen kirkas jää, johon kantti ei kunnolla ota kiinni. Yhtenä päivänä Chisennopurin onsenissa vanhempi aussimies oli kuvaillut samankaltaisia olosuhteita, mutta ei tietenkään uskottu. Nyt oli pakko uskoa. Vaikka lasku ei ollutkaan unelmaa, kannatti paikka käydä katsomassa. 

Niseko – Tokio – Niseko

Meininki alkaa olla eeppisen epätodellista. Nyt on reissattu, lennetty ja arvottu. Lähdettiin perjantaina Nisekosta kohti Hakubaa. Sapporon lentokentällä nukutun yön jälkeen meidän lento Tokioon myöhästyi lumimyrskyn takia kuusi tuntia. Minä ja Ulla jäätiin vuorokaudeksi Tokioon katselemaan paikkoja ja muut pääsivät Hakubaan perille. Käytiin Ullan kanssa esimerkiksi nopeasti Roppongin yössä ja Ulla osti 5:15 tavaratalosta sukat. Meininki Roppongissa oli aika vauhdikas ja baarit aamuun asti auki.

Sunnuntaina Tokion kiertelyn jälkeen alkoi sitten mun ja Ullan arpajaiset, kun Hakuban porukka ilmoitti, että lumi on surkeaa, keli plussalla ja ainakin osa lähtisi tekemään jotain muuta. Mun ja Ullan piti lähteä sinne Hakubaan. Mietittiin kolmen tunnin yöunien vireellä eri vaihtoehtojen järkevyyttä. Lopulta päätettiin lentää ja reissata takaisin Nisekoon Moiwa Lodgeen. Todettiin sen olevan kyllä täysin hullua! Maanantain aikana muiden suunnitelmat elivät ja Antti ja Juhis lähtivät etelään Okinawalle rantalomalle. Hakubaan jäivät vielä Eikku, Samppa, Tube ja Juuso tappamaan aikaa tarkoituksena lähteä myöhemmin tutustumaan Osakaan. Saa nähdä, mitä vielä käy.

Jopas kelluttaa

Kokeilin tänään Moiwassa Tuben 162 cm Burton Maloloa. Malolo on uuden tyyppinen puuterilauta, jossa on normaalia lyhyempi ja hieman nosea kapeampi tail. Ei siis mikään parimetrinen swallow tail vaan lyhyt ja ketterä peli. Mun oma lauta on Burton Baron 172 cm, josta olen kyllä tykännyt, mutta Malolo oli ehdottomasti paljon ketterämpi ja helpompi. Malolo kelluu aivan itsestään, eikä painoa tarvitse pitää erikseen takajalalla. Hypytkin on todella helppo landata tasajalkaa, kun tail uppoaa itsestään juuri sopivasti pehmeään puuteriin ja matka jatkuu helposti ilman vaaraa nosen yli lentämisestä. Todella helppoa ja vaivatonta kaartelua. Pitää ehkä laittaa ostoslistalle.

Puuta päin

Nyt on tullut laskettua Moiwassa uskomatonta puuteria. Joka käännöksellä lähtee näkyvyys, kun face shotteja lentelee. Eeppistä! Tätä täältä on tultu hakemaan. Lasku on Moiwassa kuten muuallakin aika loivaa ja metsässä, eikä offareilla ole kovin paljon muita pöllyttäjiä eikä hisseissäkään juuri jonoa keskuksesta riippuen.

Olin mukana yhden laskun kuvauksessa ja sillonhan pitää ottaa vähän enemmän vauhtia ja yritystä kuin normaalisti. Vauhtia oli metsässä sen verran, että jonkun pompun jälkeen en ehtinyt katsomaan uutta linjaa kunnolla ja eteen tuli puska, jonka väistäminen meni isoa puuta päin. Kovaa kuulemma kolahti, mutta onneksi sain kättä eteen ja tuli vain pientä pintanaarmua ja oikea käsi meni aika jumiin. Nauratti aika lailla, että eihän näin voi ihmiselle käydä. Ennen reissua vähän mietinkin, että mitenkäs se puiden väistely vauhdissa onnistuu, mutta enpä uskonut, että päin tulee mentyä. Jatkuvasti kyllä tulee kolahduksia vähän pienempiin oksiin ja uusissa laseissa on jo jälkiä.

Epic POW

Hinkattiin pari päivää eri keskuksia. Meni ainakin Kokusai, törkeän kallis (50 000 jeniä päivä) Rusutsu ja Kiroro. Lyhyttä pätkää laskettiin välillä hyvässä ja välillä huonommassa lumessa. Tilaahan näyttäisi olevan varsinkin Rusutsussa, jos sitä kaikkialla luvattua ja hehkutettua eeppistä pyydaa tulisi. Paikat tuli kuitenkin nähtyä ja tilaa on.

Tänään sitten tuli pikku dumppi ylhäällä ihan tuulen kera. Ostettiin Moiwasta liputkin, mutta palautettiin saman tien, koska ylähissi ei ollut auki. Kiroro oli ainoa, jossa oli edes jotain auki eli sinne pienen harhaan ajamisen jälkeen. Kirorossa pääsikin aluksi ihan toppiin tuoleilla, mutta olosuhteet oli aika sketsit. Lunta tuli niin julmetusti, nenä paleltui, mitään ei nähnyt ja ilmeisesti rinnekin vyörysi. Oli aika kuumottava lasku, koska lunta oli tuullut rinteeseen ainakin 70 cm ja osa oli kai luiskahdellut siitä alemmas. Hissi suljettiinkin heti meidän jälkeen.

Alemmilla rinteillä pääsi kuitenkin paukuttamaan eeppistä pyydaa. Uusi kevyt puolimetrinen pöllysi joka käännöksellä pään yli. Aivan mahtavaa ja lisää on varmasti tulossa! Tututtuun tapaan autokyydin afterissa tunnelma oli katossa.