Puuteria alas asti!

Toinenkin viikko Lyngenissä maistui! Kämppä vaihtui terveellisempään, proteiinit riitti, Joonas teki simpukoita, vieraita kävi, aurinkoa, uusia paikkoja, puuteria!

Yksi hyvä uusi reitti oli Skulvatindanella. Kukaan tuttu ei ollut siellä käynyt, mutta Juhis bongasi paikan kartalta ja tieltä se näyttikin hyvältä. Vauhtipuuteriahan siellä oli aika paksusti!

Uusi mäki Skulvatindane

Reittitallennus Skulvatindanelta. Suosittelen!

Rasmustindenin aurinkoseinä ei todellakaan kuulu enää mestoihin, jotka ”ei oo vyöryny koskaan”. Nyt siellä oli tullut kahden viikon aikana ainakin kolme vyöryä, joissa ei kannata olla kyydissä. Yksi seitsemän hengen norskiporukka jäi jossain siellä myös vyötäröä myöten vyöryyn.

Uusi splitti Jones Solution pääsi reissulla kunnon testiin. Nousu on paljon lumikenkiä kevyempää ja matkalla voi jopa katsella linjoja ja keskustella. Etukäteen mietitytti, miten splitillä pärjää Nivusissa eli vähän jyrkemmässä ja kurussa, jossa joutuu jo runttaamaan ja eteen iskee töyssyjä laskiessa. Olin kyllä yllättynyt, että sillä oli tosi hyvä laskea ja se selvisi ehjänäkin. Olin tosin vaihtanut kiinnikkeiden revenneet niitit jo ruuveihin.

Tarjoilin ruotsalaisille voimajuomaa. Ne epäili, että pari meistä kääntyi kesken matkan alas liian kossun takia.

Yleensä reissuilla on tullut käytyä muutaman kerran samoilla mestoilla, mutta tällä kertaa kaikki hyvän kelin reissut oli eri mestoihin. Rasmuksella ja Middagsillakin tuli käytyä vain kerran. Se kerta Middagsilla oli niin hyvää aurinkopuuteria, että piti vetää pohjoista puolta 1,5 rundia ja mäellä oli varmaan parikymmentä ihmistä. Skinnaten meni aika nopeasti ja kevyesti.

Tänä vuonna pääsiäinen oli aiemmin kuin myöhemmin ja keli pysyi talvisena alas asti. Aiempina vuosina nollaraja on mennyt usein jossain 800 m korkeudessa ja halusin kokea Lyngenin talvioloissa. Nyt se oli just sitä ja puuteria oli alas asti!

Middagstindenin aurinkopuuterin ensimmäset!

Superbaanalla oli jännää

Pääsiäisjiihaata Lyngenissä!

Jes! Nyt on jälleen parin viikon pääsiäinen Norjassa. Eihän tässä kovin ajoissa ehtinyt edes mitään tarinoimaan. Loppupäässä on pari videotakin menosta.

Sääennusteiden mukaan olosuhteiden pitäisi olla suotuisia ja sitähän tää on ollut. Alkuun pari päivää aurinkoa muutaman päivän ikäisillä lumilla ja sen jälkeen on satanut reilusti lisää lunta. Lisäksi lämpötila on pysynyt pakkasella myös alhaalla, joten sää on talvinen. Kahden edellisen Lyngenin reissun jälkeen on jäänyt sellainen fiilis, että tänne täytyisi tulla talvisella kelillä. Ainoa miinus oikeastaan on se, että täällä päin on ollut isoja vyöryjä ja vyöryvaara on normaalia suurempi. Tai ainakin vyöryt on olleet todella isoja. Kämppäkin lopulta oli ihan ok kunnossa, vaikka päivä ennen lähtöä tuli vuokraajalta ilmoitus, että lämmintä vettä ei välttämättä saa.

Maisema Andersdaltindenilta

Perinteisesti ensimmäisenä päivänä lähdettiin kotimäkeen ”helpolle” randolle Rasmustindenille. Alhaalla oli jäisen pinnan päällä viisi senttiä lunta, mutta 700 metristä ylös oli sopivasti pehmeää.

Alueen vyöryvaara selvisi Ramustindenin satulassa. Koko eteläinen seinä oli vyörynyt ylhäältä ja aivan laidasta laitaan päivää tai paria aiemmin. Vyöry oli lisäksi todella syvä. Halkeama oli 1,5-2 m. Seinämä on ennenkin hieman kuumotellut, mutta aina aiemmin on sanottu, että ”ei se ole koskaan vyörynyt”. No nytpä on.

Ylhäällä näkyy Rasmustindenin vyöryn murtumalinja

Reitti ylöskin meni vähän kiipeilyksi lopussa, koska piti valita turvallisempaa reittiä. Tuli tehtyä lauta selässä sellaisia liikkeitä kiipeillessä, että en halua niitä ehkä enää tehdä. Vähän alkoi jännittämään, mutta päätin, että menen eteenpäin, ennen kuin alkaa pelottamaan ja tärisemään liikaa. Päästiin kuitenkin laskemaan Rasmuksen pohjoinen seinä hyvällä pehmeällä lumella.

Rasmustindeniltä opittiin jotain lumitilanteesta ja olosuhteista ja Andersdaltindenin kentän lasku alkoi kiinnostamaan. Seuraavana päivänä käytiinkin se hoitamassa. Porukka hajaantui harjaanteella lopulta useammalle eri laskureitille, koska kaikilla ei ollut intoa jatkaa toppiin asti. Itse kävin ensimmäistä kertaa topissa, vaikka samalla vuorella on tullut käytyä noin viisi kertaa. Lasku oli taattua Andersdaltinenin laatua eli sopivan jyrkkää kenttää hyvällä lumella, jossa voi luukuttaa oman fiiliksen mukaan. Tää on ykköstä!

Andersdaltindenillä oli meidän ja toisen suomalaisporukan lisäksi kaksi norjalaista porukkaa. Yleensä en ole täällä norskeja nähnyt. Norjalaiset ei halunneet laskea ylhäältä asti, mutta minä ja osa porukasta sinne lähti. Reitti ylös oli helmpoimmassa kunnossa koskaan ja sääkin leppoisa.

Norjalaisia Andersdaltindenilla

Lennart kaipaa apua

Käytiin myös Daltindenillä, jonne on rasittavan pitkä täysin loiva neljän kilometrin lähestyminen Tämä oli uusi paikka ja sen yläkenttä on hieman Andersdaltindenin tapainen. Kenttä oli vähän loivempi, mutta ehkä 100-200 m korkeampi.

Kolmen aurinkoisen päivän jälkeen alkoi voimakas lumisade ja jäätiin laskemaan vain metsiä. Metsissä on saatukin todella hyviä pätkiä. Nyt dumppaa ja puuterijuhlaa on tulossa!

Lisää puuteria!!