Harhapolku kannatti

Päästiin ihan suunnitelman ja aikataulun mukaan Ullan kanssa Nisekosta Sapporon kautta lennolla Osakaan ja keskustaan. Illalla nähtiin Hakuban väsyttämät Tube, Eikku, Samppa ja Juuso. Jätkillä oli takana parin kolmen päivän ryyppääminen. Juhis ja Antti jäi yöksi kentälle, koska niiden kone Oginawalta tuli sen verran myöhään. Oli loppupeleissä multa ja Ullalta täysin oikea veto lähteä takaisin Moiwan puuteriin. Rantaloma eikä ryyppy Hakubassa kiinnostanut. Tänne tultiin laskemaan epic powta.

Osakassa ehti käydä hetken baarissa tutustumassa Japanilaisiin. Japanilaiset ei ole sulkeutuneita ja hillittyjä ainakaan humalassa. Kaikki halusivat tutustua ja kysellä. Aamulla vielä aamiainen linnakkeella. Kannatti tutustua Osakaan edes tämän verran.

Koko paluumatka pelättiin ja vitsailtiin, että kyllä vielä ehtii mokata paluun. Vielä tax free shopin edessä puoli tuntia ennen koneeseen pääsyä todettiin, että jotain pystyy vieläkin mokaamaan. Oltiin jo lähtöportilla 15 min ennen lastausta, kun Samppa sanoi nähneensä lentokentän työntekijän kantavan Ullan käsilaukkua. Siinä saatiin vielä pieni paniikki päälle. Ulla oli unohtanut käsilaukun jonnekin ja sitten juostiin työntekijän kanssa pitkin kenttää ja jopa ehdittiin koneeseen kaksi minuuttia myöhässä. Eeppistä loppuun asti!

Tyhjässä Moiwassa

Loput päivät laskettiin Moiwassa hyvää lunta ja löydettiin muutamia uusia reittejä. Löytyi hyvä kenttä, jossa sai vauhdin päälle. Yritettiin myös haikata viereiselle kukkulalle, mutta välissä olikin jyrkänteitä ja virtaava puro, joten sen joutui hylkäämään. Parin päivän päätteeksi käytiin hyppimässä putskuhyndällä ja Ulla taisi saada elämänsä ensimmäiset gräbit ja hyvin meni.

Aiemmilla viikoilla Moiwa Lodgessa oli ihan reilusti porukkaa, mutta nyt oli meidän lisäksi vain 2-4 muuta asiakasta. Rinteessäkin oli entistä tyhjempää. Laskijoita oli 10-20 ja rento musa soi taattuun Moiwan tyyliin. Hissit onneksi pyöri koko päivän eikä tullut aiemmasta tuttuja selityksiä ”Too windy. Soli. Thank you for your understanding.”

Torstaina pohjat oli vähän kovempia, mutta edelleen löytyi kunnon puuteria. Aiempien päivien tapaan haettiin lumilipoilta droppeja. Lopuksi mentiin taas hyndälle ja arveltiin alastulon olevan ehkä kova. Hyppäsin ensin vähän iisimmän. Tulin ihan jaloille alas, mutta sitten lähti möykyistä kunnon pesukoneet. Vähän ehkä sattui. Sen jälkeen huomasin, että lauta taittui etusiteen vierestä katki. ”Voi V..!”. Ulla kuuli kovan rasahduksen ja oli ihan varma, että menin puusta läpi tai lauta katkesi. Kerranhan tässä on jo puuta päin tullut laskettua. Ullakin teloi sormensa puuhun traversella aiemmin eli tappiota syntyy.

Onneksi jäljellä oli enää lähtöpäivän parin tunnin laskut, jotka vedin Ullan 153 cm Burton Airilla. Onhan se aivan liian löysä ja pieni Burton Baron 172:n jälkeen tällaiselle täysikokoiselle, mutta ketteryydellä sai korjattua yllättävän paljon.

Backbowl

Oltiin Ullan kanssa kahdestaan tosiaan toista kertaa Nisekossa Moiwassa ja aikaa laskemiseen neljä ja puoli päivää. Meillä ei ollut vielä paluulippua Sapporosta Osakaan, mutta onneksi Laatumatkoilta järjestyi edulliset lennot ja Welcome Centeristä bussikyyti kentälle. Huh! Stressi hellitti ja pystyi taas keskittymään olennaiseen. Päivällä oli aika epätodellinen, sekava ja huono olo koko showsta. Tiedettiin tämän olevan täysin hullua ja se jo tuntui siltä.

Ensimmäisenä päivänä käytiin laskemassa Annupurin bowlit Backbowl ja Ozawa bowl, jotka näkyy houkuttelevasti Moiwaan. Bowliin oli haikkaamassa aivan älyttömän paljon porukkaa. Syynä ruuhkaan on varmasti se, että bowleille on valvottu portti. Siitähän tulee mielikuva, että portin ollessa auki paikka on turvallinen ja lisäksi paikka on osoitettu. Näytti siltä, että moni ei olisi sinne muuten lähtenyt.

Bowlit eivät olleet niin jyrkkiä kuin Moiwasta näytti. Puuteriakin oli Moiwaa vähemmän. Bowleissa oli parikymmentä senttiä kevyttä puuteria ja alla tasainen kirkas jää, johon kantti ei kunnolla ota kiinni. Yhtenä päivänä Chisennopurin onsenissa vanhempi aussimies oli kuvaillut samankaltaisia olosuhteita, mutta ei tietenkään uskottu. Nyt oli pakko uskoa. Vaikka lasku ei ollutkaan unelmaa, kannatti paikka käydä katsomassa. 

Niseko – Tokio – Niseko

Meininki alkaa olla eeppisen epätodellista. Nyt on reissattu, lennetty ja arvottu. Lähdettiin perjantaina Nisekosta kohti Hakubaa. Sapporon lentokentällä nukutun yön jälkeen meidän lento Tokioon myöhästyi lumimyrskyn takia kuusi tuntia. Minä ja Ulla jäätiin vuorokaudeksi Tokioon katselemaan paikkoja ja muut pääsivät Hakubaan perille. Käytiin Ullan kanssa esimerkiksi nopeasti Roppongin yössä ja Ulla osti 5:15 tavaratalosta sukat. Meininki Roppongissa oli aika vauhdikas ja baarit aamuun asti auki.

Sunnuntaina Tokion kiertelyn jälkeen alkoi sitten mun ja Ullan arpajaiset, kun Hakuban porukka ilmoitti, että lumi on surkeaa, keli plussalla ja ainakin osa lähtisi tekemään jotain muuta. Mun ja Ullan piti lähteä sinne Hakubaan. Mietittiin kolmen tunnin yöunien vireellä eri vaihtoehtojen järkevyyttä. Lopulta päätettiin lentää ja reissata takaisin Nisekoon Moiwa Lodgeen. Todettiin sen olevan kyllä täysin hullua! Maanantain aikana muiden suunnitelmat elivät ja Antti ja Juhis lähtivät etelään Okinawalle rantalomalle. Hakubaan jäivät vielä Eikku, Samppa, Tube ja Juuso tappamaan aikaa tarkoituksena lähteä myöhemmin tutustumaan Osakaan. Saa nähdä, mitä vielä käy.

Jopas kelluttaa

Kokeilin tänään Moiwassa Tuben 162 cm Burton Maloloa. Malolo on uuden tyyppinen puuterilauta, jossa on normaalia lyhyempi ja hieman nosea kapeampi tail. Ei siis mikään parimetrinen swallow tail vaan lyhyt ja ketterä peli. Mun oma lauta on Burton Baron 172 cm, josta olen kyllä tykännyt, mutta Malolo oli ehdottomasti paljon ketterämpi ja helpompi. Malolo kelluu aivan itsestään, eikä painoa tarvitse pitää erikseen takajalalla. Hypytkin on todella helppo landata tasajalkaa, kun tail uppoaa itsestään juuri sopivasti pehmeään puuteriin ja matka jatkuu helposti ilman vaaraa nosen yli lentämisestä. Todella helppoa ja vaivatonta kaartelua. Pitää ehkä laittaa ostoslistalle.