Puuteri on parasta!

Tulokset kategoriasta "Puuterin etsintää Alpeilla 2017"

3 Artikkelia

Eka kerta Chamonixissa

Tällä kertaa ei voinut jäädä pidemmäksi ajaksi Innsbruckiin. Milja liittyi reissuun mukaan ja paineltiin Münchenin kautta sään perässä Chamonixin dumpista nauttimaan. Eka kerta Chamonixissa. Mä oon aina vältellyt Chamonixia, koska oon ajatellut, että siellä on ihan loputtoman paljon liikaa vapaalaskijoita. Ei lopulta noustu Chamonixin kylästä kertaakaan, vaan käytiin ympäristön paikoissa ja siellä niitä vapaalaskijoita ei todellakaan ollut kovin paljoa. Kylässä sen sijaan oli ison vapaalaskumestan ja erityisesti ranskalainen tunnelma hyvällä tavalla.

Esimerkiksi Megève oli ihan kelpo paikka varsinkin lumisateella ja pilvisessä. Oli hauskaa painella järjestyksessä lyhyitä kuruja ja kilpailemassa oli vain yksi toinen porukka. Megève on vähän tommonen turkispaikka St. Moritzin tyyliin. Aamuruuhkaa kylässä oli tekemässä hevosvaljakot ja rinneravintolassa oli taso varsin kohdillaan. Joutu vähän herkuttelemaan! Myös Vallorcine Sveitsin rajalla oli vierailun arvoinen ja siellä pääsi painelemaan avoimempaa maastoa. Olisi se toiminut hyvin myös dumpissa, kun oli hyvää metsää.

Chamonixin yö

Edellisenä päivänä nautiskeltiin tasokkaassa rinneravintolassa ja nyt nieleskeltiin pihassa marketin smetanan täytteiset patongit.

Tube on kyl kova kokki! Se oli tehny ruokaa muutamaan otteeseen jo Naudersissa ja nälkäset pääsi mäestä valmiiseen pöytään. Yksi reissun parhaista safkoista oli Tuben vääntämä tartiflette Chamonixissa. Mä kyllä muutenkin tykkään tartiflettestä, mutta aijai! Mä kutsuisin sitä ranskalaiseksi kinkkukiusaukseksi. Perunaa, pekonia ja paljon hyvää juustoa! Ranskassa sai juustoa sen verran reippaasti että, kun yhtenä päivänä oli vähäjuustoisempi tarjoilu, tuli illalla akuutti juustonpuute ja piti vähän napostella.

Megeven parhaiten sponssattu laskija!

Koko reissu oli rasitukseltaan aika löysä verrattuna normaaliin, koska tuli sen verran lyhyitä päiviä. Yleensä sitä on ihan romuna, kun palaa himaan, eikä oikein pysty mitään urheilemaan ainakaan viikkoon ja se tuntuu hyvältä. Ilmeisesti tykkään rankasta menosta.

Lopussa kuitenkin käytiin skinnaamassa Chamonixin holleilla Pointe Rondella ja se oli ihanan rankkaa! Muutenkin näissä alppikorkeuksissa on tullut randoiltua todella vähän. Edellisenä iltana hommaa pohjustettiin kevyellä alkoholitankkauksella. Vajaiden unien jälkeen lievässä päänsäryssä arvasin, että skinnauksessakin voi piiputtaa. Matkalla happi meinasi loppua ja ylhäällä en tiennyt, yrjöttääkö ja onko kipeä olo jonkun taudin, rasituksen, liian kevyiden eväiden vai tumman suklaan takia. Huokailin ylhäällä kamoja räplätessä sen verran, että muut kommentoi. Oli namiskuukkelia! Alaspäin ja kaikki vaivat katosi!! Alhaallakin oli niin niistetty olo, että ei voinut kuin mennä ja rojahtaa afteriin.

Aurinkoinen afteripaikka sopivasti skinnailujen päälle


Reitti kiertää aluksi metsässä hitaasti nousten, mutta alas tullaan suoremmin. Sama retki on myös tallennettuna Suunto Movescountiin http://www.movescount.com/moves/move142478964.

Lasku Pointe Rondelta ei todellakaan ollut vyöryjen kannalta turvallinen temppu ainakaan nyt. Siellä näkyi useita vyöryjälkiä ja yksi melko iso ainakin polven syvyinen oli todella odottamattomassa paikassa, josta suurin osa oli laskenut. Pisti vähän miettimään.

Itävalta kerran vielä! St. Anton ja aurinko!

Mulla oli tän reissun teemana pysyä varmasti hengissä. Ainahan sitä on tavote pysyä hengissä, mutta nyt nössöilin todella paljon. En laskenut mitään, missä mun mielestä olisi huonolla tuurilla mahdollisuus kuolla. Laskin pelkästään siis tosi turvallisia reittejä. Vältin jyrkkiä ja vyöryalttiita paikkoja. Erityisesti vältin paikkoja, joista voisi kaatuessa tai lumen mukana joutua kivikkoon tai tippua jonnekin. Jätin muutaman ihan selkeän linjan laskematta, jotka normaalisti olisin laskenut. Lasken kuitenkin mielestäni aina melko turvallisesti ja arvioin riskit, mutta olihan se ihan hyvä kai kokeilla näinkin, vaikka melkoiselta jarruttelulta se tuntui.

Saint Gervaisin pikku kuruloissa ja muita ei näy

Usein kyllä pelkään laskiessa ja välillä ihan turhaan paikoissa, joissa muut ei nää ongelmaa. Mun ongelma on äkkiä se, että en luota riittävästi mun karheisiin kantteihin ja luulen olevani huonompi kuin sitten olen. Normaali laskureissu on kyllä tätä ennen ollut semmonen, että lähes joka päivä pelkää kuolevansa. Kai siitä selviytymisestä ja muusta tsempistä saa adrenaliinia, josta tulee vaan niin mahtava olo sen huikean laskun lisäksi.

La Giettazin metsät on sitä luokkaa, ettei saa kertoa ranskiksille sanoi ranskalainen

La Giettaz

Milja pöllyttää La Clusazissa. Mesta vilisee vapaalaskijoita.

Katri valmistautuu metsäleikkeihin

Sääennuste komensi metsästämään puuteria Italian Meri-Alpeilta

Laten Laskumatkojen puuterin metsästyksen alkeiskurssin oli ajatus startata Skipolin reissun perään. Mahdollisuudesta kurssiin on jutskailtu pari vuotta, mutta sepä ei tällä kertaa onnistunut. Todennäköisesti tää oli viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen. Tulevaisuudessa on reissua ehkä jollain muulla konseptilla. Yksi hyvä vaihtoehto olis Laikan viikon Alppirääkki. Ohjelma voisi olla about päivittäistä mäenlaskua ensimmäisestä hissistä viimeiseen ilman taukoja. Toivottavasti Laikka lähtee pitämään yllä tahtia joku vuosi! Se tulee siltä ihan luonnostaan ja hymyillen.

Pidettiin matkalla Itävallasta Naudersista Italian Cuneoon tauko St. Moritzia ihmetellen. Se on kyllä omanlaisensa kylä ja laskettelukeskus. Oon tiennyt, että siellä on talvisin noin kerran kuussa ravit, hevospooloa yms jäällä ja nyt ekan kerran osuin paikalle samaan aikaan. Katseltiin sitä turvallisen matkan päästä kahvitauolla.

Lähdettiin ihan perinteiseen tyyliin Tuben ja Katrin kanssa metsästämään sitä puuteria ilman ennakkovarauksia tai suunnitelmia. Unelmia vain! Lunta oli tulossa melkein ainoastaan Meri-Alpeille ja päätettiin suunnata Limone Piemonteen. Kävin siellä muutama vuosi sitten, joten alue oli tuttu, vaikka muisti olikin hatara. Limone Piemonte on aika perustyylinen keskus, jossa on melko vähän vaativampien offien laskijoita, joten fiksuja laskuja pääsi vetämään. Harmittavasti alueen toiseen keskukseen Argenteraan ei lunta näyttänyt tulevan, joten siellä ei käyty. Argenterassa on loistavaa pitkää metsälaskua, mutta ei sitten muuta.

Tube pöllyttää! Alppien ainoasta lumisateesta oli iloa!

Käytiin tutkailemassa raunioita. Katri kääntää.

 


Mun mielestä järkevä paikka suunnilla on asua Cuneossa, joka on alueen suurin kaupunki. Limonen kylässäkin voisi asua, jos tietää pysyvänsä siellä. Cuneon keskusta voi olla aika epätoivoinen paikka löytää parkkipaikkaa, joten otettiin asumus keskustan ulkopuolelta. Aiemmalla visiitillä keskusta oli muutenkin sekaisin, kun siellä oli lunta monta kymmentä senttiä. Ilmeisesti jonkun parkkiluvan olisi tarvinnut, mutta sillon ei napsahtanut sakkoja.

Omena ei kyllä ole mikään eväs! Söin silti, kun tarjottiin. Oikeastaan jo tässä vaiheessa reissua tuntui hyvältä saada luonnollisia vitamiineja.

Italiassahan toi iltaruokailu on hieman myöhemmin kuin Suomessa. Aiemmin siitä ei ole ollut Italiassa ongelmaa, mutta nyt me ilmeisesti tultiin mäestä niin reippaasti pois ja kohti ravintolaa, että raflat ei olleet vielä avanneet. Ihmeteltiin siinä seiskan aikaan, että onpa moni paikka kiinni ja lopulta piti mennä viinibaariin maistelemaan ja odottamaan. Olikin jännä kokemus maistella siellä ihan uunona. Oli varmasti arvokkaita viinejä, kun lasilliset oli Suomen hinnoissa. Ruualla talon viini tai muu perusjuoma on kuitenkin vain 3-4 euroa hengeltä pullossa tai karahvissa.

Italiassa ruokailu on ihan oikeasti myös nautinto. Keskinkertaisessakin paikassa ruoka päihittää aikalailla nää muut Alppimaat, eikä Italiassa tarjoilla sitä Suomen keskinkertaista sapuskaa. Pizzoissa ei todellakaan ole mitään lätäköitä keskellä! Suomalaista on helppo tyydyttää. Ainoa miinus on italialainen leivoksien, suklaan, marmeladin ja muun makean täyttämä aamupala, josta tulee mieleen enemmän jälkiruokabuffetti.

Italiassa eläinlääkäri tarkasteli Tuben olkapään kuntoa.

Meri-Alpit on käymisen arvoinen paikka ja Cuneo hieno vanha kaupunki, joka on hieman nukkuva talvella. Fiilis on ihan erilainen kuin Alpeilla. En lähtisi millään ennakkovarauksella puuterin toivossa, mutta kunnon dumpilla tännekin kannattaa tulla.

Aina, kun olen Meri-Alppien säitä tutkaillut, olen huomannut, että siellä meinaa olla liian lämmintä. Limone Piemonten toppi on 2085 m, joten korkeallekaan ei mennä. Lunta sinne saattaa tulla reilusti kerralla, mutta lämpötiloja kannattaa tarkkailla. Nytkin lämpötila pysyi muutaman asteen pakkasella vain pari päivää, minkä jälkeen oli aika suunnata muualle.

”Is Lech good for freeriding?” ”It’s the best! Just don’t tell anyone ;)”

Bergfexin sääennuste petti täysin seuraavissa askelissa ja käytiin Itävallassa Damüls-Mellaussa laskemassa räntää Chamonixista tulleiden kavereiden kanssa. Ei siinä mennyt kuin ajokunto osalta. Karkasin siitä itseni yllättäen Lechin kautta Innsbruckiin Mimmin vieraaksi viettämään välipäivää. Siis välipäivää! Ei kuulu tapoihin, mut silleen vaan kävi.

Melkein kaikilla reissuilla tulee tehtyä yllätysvisiitti Innsbruckiin. Aina sieltä ei ole päässyt ihan ajallaan pois. Joku vuosi taisin jumittua kolmeksi tai neljäksi päiväksi, kun oli liian hauskaa.

 

Lämmittely puuterin etsintään Naudersissa

Jesjes! Pläni oli lähteä melko perinteisesti auton kanssa vapaasti rundaamaan Alppeja puuterin perässä kolmeksi viikoksi. Ensimmäisenä kohde oli kuitenkin kiinteästi Naudersissa Skipolin kyljessä opiskelijoiden viihteenä, minne saavuin ehkä neljä päivää myöhässä. Asusteltiin Tuben, Katrin ja Camillan kanssa perinteiseen itävaltalaiseen tyyliin jonkun yläkerrassa. Paikalla oli paljon muitakin tuttuja ja menoa riitti, joten säälittävä lumitilanne ei kauheasti päässyt ahdistamaan. Lumitilanne oli aivan surkea, mutta yöelämä aktiivinen!

Osuva kuvaus: ”Mäki on tollanen dalmatialainen”

Rihis oli koodannut juomapelin, johon speksattiin kisaajan koko ja käytössä oleva juoma. Peli sitten käski jokaisen juoda juomaansa ja tavoitteena oli pitää kaikki osallistujat samoissa nousevissa promilleissa. Sitä sitten jatkoilla pelailtiin. Ihan karsee tahti! Ei selvinny yöksi omalle kämpille.

Opiskelijat on mm. siinä aivan mahtavia, että ne ei ala nukkumaan kesken juhlinnan sen takia, että seuraavana päivänä saattaisi väsyttää tai olla paha olo. Täysillä päätyyn!

Naapurissa heti Italian puolella on Schöneben. Lumitilanne oli edelleen heikko, mutta parkki juuri näppärä. Mietiskelin, että viitsiikö sitä lähteä putskulaudalla Jones Flagshipillä parkkiin pomppimaan. Oikeastihan se toimi paremmin kuin kotona odotteleva melko vanha Burton Custom. Järjetön homma. Ehkä toi parkkilauta olis aika uusia ja opetella 20 vuoteen joku uus temppu.

Schönebenin parkissa oli monipuolisesti helppoja ja isompaa.