Vertailin Wappuna 2016 13 skumppaa ja keräsin maistiaismateriaalit. Wappuna puhelimelle kävi kuitenkin onnettomuus ja menetin suurimman osan materiaalista, joten hatarin mielikuvin joutui pelaamaan. Taakka ja työ oli raskas, mutta hauskaa oli yhdessä maistellessa! Pari proseccoa jäi suosikeiksi, vakiot Jaume Serra ja Bernard-Massard maistui ja joku prosecco oli aivan kauhea. Ainakaan tuota Verrokkia ei kannata maistaa uudelleen.
Hain uuden oluen ja kuulin siinä jutun. Tämmöiset repäisykorkit ovat kuulemma Suomessa nykyään kiellettyjä. Oli muun muassa yksi kuusivuotias tukehtunut vastaavaan korkkiin joskus 50 vuotta sitten. Nappula oli avannut korkin ja se oli lentänyt kurkkuun sisään, mikä sai hengityksen aika pahasti rohisemaan. Lääkäri ei nähnyt korkkia ja arvioi, että kyseessä on jotain astmaa tai vastaavaa ja komensi kotiin, missä lapsi sitten kuoli yön aikana korkki kurkussa. Ei naurata ihan samalla tavalla kuin Litmasen korkki silmässä.
Mutta olueen. Ei apua! Edellinen Kukko oli jo pettymys tai vähintään aikamoinen ihmetys. Voihan sitä mämmiä juoda, jos tykkää. Valitsin tarjolla olleen Kukko Hellesin. Pehmeän maukas vaalea pohjahiivalolut pullossa mainitaan. Jostain Hellesistä olen kyllä Alpeilla tykännyt. Hyi saakeli! Jotain makua tässäkin kyllä selvästi oli, mutta se maku ei todellakaan miellyttänyt. Maistui hieman silakalta. Maistui siltä, että pullossa on dippailtu silakkaa. Valmis!
Munhan piti kirjoitella vain viiniarvosteluita, mutta nyt tuli eteen semmoinen olut, joka ansaitsee arvion. Kukko Tumma! Voi juma! Halusin jotain tummaa olutta maistella ja lopulta sellainen oli tiskillä tarjolla. Ensimmäinen siemaus. Mämmiä! Tämähän maistuu ihan mämmiltä! Maistuu samalta kuin se aikoinaan kellariin unohdettu ja viisi kuukautta yli päiväyksen mennyt korillinen Lapin Kultaa. Tätä luultavasti valmistetaan siten, että Kukko Lagerin mentyä viisi kuukautta vanhaksi, vaihdetaan etiketti.
Alpeilla on aina mahdollisuus maistella erilaisia punaviinejä ja huti ei satu ainakaan kukkaroon. Valitsin Valhallan kartanon vierailulle lihapadalle kolme punaviiniä. Sparin valikoimista ensimmäisenä silmiin sattui Budgetin litran viini pahvitölkissä. Tarkastelin hieman tarkemmin ja totesin, että kahden litran muovipullo Budget Rotewin aus Italienia lienee tänään kuitenkin oikea valinta. Vähintään jonkun luokan halvimpaan kannattaa myös aina tutustua ja halvin lasipullossa oli Il Barone Merlot. Yritin myös valita jonkun keskihintaisen, josta voisi olla oikeasti johonkin ja Chianti Classico löytyi.
Budgettia maisteltiin jo ennen ruokaa ja sitä myös käytettiin ruuan laitossa. Vasta ruualla ryhdyttiin muihin viineihin ja näin vertaillessa Il Barone osoittautui aika karseaksi. Myöskään Chianti ei sytyttänyt, mutta kelpaisi se kai jollekin. Chiantilta todellakin odotin makuelämystä enkä pettymystä! Budget Rotwein aus Italien kuitenkin lopulta maistui kaikille parhaiten ja se olikin ainoa viini, jota meni yli litra tai yleensäkin yli puoli pulloa. Maku on pehmeä, eikä siitä löydy mitään omaa tai mitään moitittavaa. Myöskin riittoisa pullo on plussaa!
Laatu: punaviini
Maa: Italia
Kävin Tahkolla kohtuullisen uudessa Rehti-ravintolassa ja halusin ruualla viiniä. Tarjoilija suositteli porolle jotain yhdysvaltalaista, mutta en ole niistä yleensä tykännyt, joten kysyin, millaista italialainen vaihtoehto olisi. Tarjoilijan kuvaus ”Älyttömän hyvää” täsmäsi, vaikka odotin jotain vähän erilaista kuvausta.