Randolla naxoo

Tänään lähdettiin randoilemaan Toppturin avulla. Jone katsoi Toppturista hyvän paikan ja kirja jätettiin autoon, eikä karttaakaan ollut mukana. Lähdettiin siis Spanstindin vuorelle kokeilemaan noin 1100 korkeuserometrin verran. Mennessä autossa sää näytti vähän pahan tuuliselta. Perillä ei kuitenkaan tuullut ollenkaan, aurinko paistoi ja pakkastakin oli vain -7 eli ihan lämmintä edellisiin päiviin verrattuna. Pumpussa oli siis mukana lähes edellisten päivien porukka eli mun lisäksi, Ullat, Satu, Heikki, Jone ja Miikka.

Ylös meni ihan hieno latu, joka eteni ongelmitta skineillä ja lumikengillä. Ylempänä alkoi olla sen verran jyrkkää, että vaihdoin itse raudat alle, joilla jalka pysyi paikallaan. Kun oltiin melkein perillä ja pidettiin nousun viimeistä taukoa, Heikin Naxo-side sitten naxahti. Heikin laittaessa suksea jalkaan muovit lenteli ja siteen takakappale lähti irti. Se oli niiden randositeiden loppu ja Heikin reissun lässähdys. Onneksi Heikki on treenaillut ainakin Rukalla tuota yhdellä suksella laskemista.

Arpajaisten jälkeen Satu ja Heikki lähti alas ja muut jatkettiin melkein toppiin. Kuten Jone totesi ”Arpominen on olennainen osa vapaalaskua”. Laskettiin  alas Toppturiin merkittyjen A- ja B-reittien välistä überpyyderia. Oli mukavaa ja lumi lensi. Pehmeän lumen alla oli kovempi kansi, mutta kyllä tässä oli tähän mennessä reissun parasta antia. Tuntui hyvältä. Hyvää lunta ja sujuvaa etenemistä riitti 500 m alas, kunnes reitistä ei ollut oikein selkoa. Jone lähti oppaana tutkimaan paikan ja palelun ja neuvomisen jälkeen löytyi reitti alas jääputouksen vierestä. Loppumatkakin oli oikein mukavaa laskua. Nyt olisi Toppturiin merkittävänä reitti J, jonka pääsee vain muutamasta kohdasta alas.

Laskun jälkeen maistui auton vieressä kahvilalla kaakaot ja purilaiset ja illalla kämpllä saatiin se munakin pystyyn. Mahtava päivä.