Joo lähdetään
Päätettiin lähteä pääsiäiseksi Pohjois-Norjaan laskemaan.Suunnaksi valittiin Narvikin ja Riksgränsenin alue. Reissuun lähti kaksi Ullaa, Heikki ja Satu. Reissu syntyi siten aika jännästi ja nopeasti, että kaikilla oli vähintään toiveena lähteä laskemaan, mutta mitään valmista ei vielä oikein ollut. Mulle jäi hommaksi vain hieman kutittaa ja kaikki oli heti ensimmäisestä puhelusta lähtien lähdössä. Mukavaa, että hyvä porukka tuli helposti kasaan ”Soita Ullalle..”, ”Soita sille toiselleki”. Majoituksen kanssa olikin sitten hässäkkää. Soiteltiin Heikin kanssa alueen kaikki mahdolliset edulliset majoitukset läpi. Lopulta majoitus varmistui Narvikin keskustasta Breidablikk Gjestehusista tiistaina illalla, kun lähtö oli sitten keskiviikkona töiden jälkeen.
Minä ja Ullat lähdettiin autoilemaan keskiviikkona töiden jälkeen. Ajeltiin illalla Ouluun Jonen luo yöksi ja torstaina Narvikiin. Pitkähän se matka oli, mutta sujui ongelmitta. Ei nähty edes poroja ja tie oli kuiva. Radiossa kehotettiin, että torstaina pitäisi yrittää saada muna pysymään pystyssä, mutta ei saatu munaa sitten mistään. Illalla meillä oli majassa tarjolla kahvit takkahuoneessa. Aika huikeat oli maisemat ja mukava tunnelma. Myöhemmin illalla bongattiin vielä ainakin eteläsuomalaisen silmin mahtavat revontulet jossain vuonon ja tunturien yläpuolella.
Joonas ja Saara oli käynyt torstaina yrittämässä haikata Freeride Zonen yläpuolelta harjannetta eteenpäin pitkään ränniin. Kyseinen ränni laskee huipulta alas Zinaliin ja korkeuseroa laskulle tulisi siis noin 1500 metriä. Sillon matka kuitenkin loppui liian pahaan kohtaan, jossa olisi pitänyt kiivetä jyrkkää liuskekiviseinää muutama metri tai tehdä poikkari liian vaaralliselta näyttävän kentän halki. Sillon matkassa ei ollut mitään kiipeilyvälineitä ja reissu piti jättää kesken. Illalla afterissa Joonas haali kasaan porukkaa ja välineitä.