Uutta lunta
Tiistain lumisade tuli aika reippaalla tuulella. Lunta satoi varmaankin ihan ennusteen mukaan 10-20 cm, mutta tuulen takia uutta lunta oli pääasiassa 30-40 cm tai ei ollenkaan. Tuulen puoleisilta rinteiltä oli lisäksi lähtenyt paljon lunta liikkeelle. Vaikutti siis aika ikävältä pääkallokeliltä. Yhdellä porukalla lähtikin laatta liikkeelle, mutta onnekkaasti traversoidessa metrin hiihtäjän alapuolelta. Tuuli sentään puhalsi lumet etelärinteille, missä lumi asettuu nopeammin. Täällä myös näköjään pommitetaan lumivyöryjä todella ahkerasti. Laskijat saa tosin olla hieman tarkkana, koska pommeja kylvetään helikopterista lähelle minuutin sytytyksellä eli paikalle ehtisi laskea.
Laskin melkein koko keskiviikon Tomin kanssa kahdestaan vältellen jyrkimpiä paikkoja ja siellä, missä oli edes jotain pehmeää. Zinalissa riitti hissistä hissiin laskettavaa ihan helposti yhdeksästä pitkälle iltapäivään, kun suurin osa porukasta häipyi jo puolen päivän aikaan Grimentzin puolelle. Eipä täällä juuri muita rinteiden ulkopuolella laskekaan.
Torstai menikin sitten omalta osalta aika masentavasti. Myöhästyin lähdöstä päivän retkille hitaan lähdön takia. Yksi porukka kuvaili paljon hyvää laskua ja Eikku ja Lesonen lähti kävelemään kunnon elokuvaseinälle, jota oltiin Eikun kanssa katseltu jo reilun viikon verran. Että se siitä sitten. Olisinhan voinut aamulla vähän huudella lälläreihin päivän suunnitelmista. Lisäksi mun päivän ainoan kunnon vauhdikkaan laskun kuvaus meni pipariksi, kun luulin, että kuvaaja näkee, mistä lähden ja alhaalla kuvaajalle neuvottiin väärin lähtöpaikka. Olihan se nyt ihan tiukka lasku kuitenkin ja sai adrenaliinin liikkeelle pitkästä aikaa.
Joonas ohjasti päivän lopuksi Grimentzissä kapeaa harjannetta pitkin mukavalle itäreitille alas kylään. Itäreitin alussa pääsi laskemaan reipasta sopivan jyrkkää laskua aika pitkälle. Missattiin kyllä sen takia 16:30 bussi takaisin Zinaliin.
Yritin aamulla neuvoa Maaritille ensimmäisen kerran laskemista suksilla pehmeässä lumessa. Laskettiin aika loivaa pätkää Zinalista Grimentziin ja kyllähän se alkoi sujua, kun katsottiin ensin mallia saksalaisryhmän rännin laskemisesta.
Tiistaiksi oli tiedossa pikku dumppi, joten päätettiin koko Skipolin voimin riipasta kännit maanantaina. Meidän baari Le Trifft meni jatkoajalle ja piti laittaa verhotkin kiinni. Matkanjohtajien kämppien jatkoilla tapahtui kaikenlaista ja tiistaina oli sitten normipäivä.
Tänään meidän mökistä lähti muut paitsi minä ja Maarit Saint-Luciin laskemaan. Sinne joutui mennä muutamalla bussilla ja päätin jättää sen väliin, koska Maaritin kaverit oli haukkuneet paikan aivan lyttyyn. Ihan kunnon laskua siellä kuitenkin oli ollut. Vedin sitten päivän telluilla auringonpaahteessa ja mukavaa oli. Hylkäsin kaikki ihmekuorivaatteet ja otin päälle edullisen ruskean toppatakin, pipon ja lapaset. Piti olla vähän turistina ja kyykätä menemään.
Pari kaveria kävi vähän skinnailemassa vuorella. Kaverukset sai siellä jonkin moisen vyöryn aikaan, mutta tilanteesta selvittiin sauvan menettämisellä. Vyöryneen seinämän lumi oli kuulemma erilaista kuin aiemmin skinnatun vastaavanlaisen seinämän lumi. Kummatkin rinteet olivat samalla alueella, samaa jyrkkyyttä ja samaan suuntaan. Sää oli ollut koko ajan vakaata pientä pakkasta ja auringonpaistetta. 
Lämpötila oli kohonnut jo nollan tietämille ja lumisateesta taisi olla kulunut jo kolme tai neljä päivää. Meidän laskun jälkeen ja ennen seuraavaa ryhmää seinämän jyrkempi puoli oli vyörynyt alas pohjaa myöden sivummasta, mistä me laskettiin. Tämän bowlin halki meni traverse ja ehkä joku traversoija oli meidän jälkeen laukaissut vyöryn. Joku suksiryhmä siellä meni, kun me oltiin jo alhaalla. Aika arveluttava kokemus, koska edellisenä hyvän lumen päivänä kaksi meidän ryhmästä laski juuri sieltä, mistä nyt oli vyörynnyt. Tällä kertaa sinne asti ei tarvinnut mennä, koska tuuli oli tasoittanut kaikki vanhat jäljet. Auringon puoleisilla rinteillä ei nähty vyöryjä, vaikka aurinko paahtoi sinne lämpimästi ja sinne oli lisäksi tuullut todella paljon uutta lunta. Ehkä oltiin tyhmiä ja onnekkaita. 
Torstaina oli matkan hintaan sisältynyt yhteinen syöminki eli raclette. Juustot syötiin Le Trifftissä, jonka omistajalla Horgella (miten lie kirjoitetaan) oli 55-vuotis synttärit. Horge oli aivan onnessaan, kun tultiin heidän tyhjään kylään ja ravintolaan. Horge oli onnessaan myös siitä, että päätettiin ottaa Le Trifft Skipolin viralliseksi afteripaikaksi, koska sieltä irtosi alennusta toisin kuin Le Pubista. Le Trifft on aivan meidän paikka. Siellä kokki juo kaljaa ja käy kusella rööki huulessa pesemättä käsiä.