Se on loppu nyt

Viimeisenä päivänä piti luovuttaa mökit jo aamupäivällä, joten pientä säätöä oli tiedossa ja läheskään kaikki ei lähteneet mäkeen. Mä lähdin ja laskin enimmäkseen Tomin kanssa. Oli kyllä todella vaisua laskua, koska aikaa oli liian vähän aikaa kunnon seikkailuihin ja alkoi jo masentamaan reissun loppuminen. Tuli sentään laskettua Freeride Zonella hyvä noin 200 m korkeuseron ränni, mutta aivan liian hiljaa.

Paluumatka pimeää serpentiiniä samojen bussikuskien kanssa pelotti varmaan koko bussia. Mennessä ei ihan syntynyt luottamusta. Kuski ajoi ihan rohkealla vauhdilla koko ajan tietä, josta voi suistua vain rotkoon. Ilmeisesti oli kova luotto, ettei tie ole jäässä, vaikka ilta alkoi viilenemään päivän auringonpaisteen jäljiltä.

Lentokentällä oli jälleen edessä jännitys, miten käy painavien tavaroiden kanssa. Onneksi se painava lautapussi kelpasi kyytiin ilman lisämaksuja. ”What’s there inside?”, ”Snowboarding equipment”. 

Paluumatkalla meille jäi vielä useampi tunti aikaa palloilla Düsseldorfissa ennen koneen lähtöä. Oli muuten aika ruma ja ankea kaupunki vanhaa kaupunkia lukuunottamatta. Vanhassa kaupungissa oli jokin ihme perinnetapahtuma meneillään ja tarjolla edullista olutta. Lento kotiin ja VOI EI se on loppu.

Piknik

Skipolin alppimatkojen perinteistä viimeisen päivän piknikkiä vietettiin Grimentzissä meidän hinkkaaman harjanteen alapäässä. Sinne siis porukka rakensi hyndän ja hypittiin. Itse tulin vasta aikaan myöhään paikalle aamun keskeytyneen seikkailun jälkeen. Päätin vielä tykittää vauhdilla harjannetta alas piknikille. Vauhtia tuli GPS:n mukaan 67,5 km/h ja kaksi loivaa käännöstä. GPS mittaa maapallon suuntaista nopeutta, joten rinteen jyrkkyyden huomioiden nopeutta oli ehkä 75-78 km/h. Eihän se kovin huima vauhti ole, mutta nopein, mitä olen itse offarilla mitannut.

Porukka hyppi ja mussutti eväitä ja oli ihan mukavaa. Varmaan ensimmäisen kerran pitkästä aikaa piknikillä ei ollut pilvistä, vaan nyt paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta, kuten melkein koko reissun ajan. Oli myös sauvanhakuskaba ja hyppijätkin palkittiin. Naisten sarjassa hyppi vain Saara, joka innostui hyppimään vielä kisan jälkeen lähtöön asti. Tomikin taisi tehdä volttinsa vasta kisan loputtua. Palkintoja jaettiin reissun viimeisessä afterissa Le Triftissä hypyistä ja muista ansioista ja mut palkittiin reissun parhaista pandoista hyvillä sukilla.

Peli poikki

Joonas ja Saara oli käynyt torstaina yrittämässä haikata Freeride Zonen yläpuolelta harjannetta eteenpäin pitkään ränniin. Kyseinen ränni laskee huipulta alas Zinaliin ja korkeuseroa laskulle tulisi siis noin 1500 metriä. Sillon matka kuitenkin loppui liian pahaan kohtaan, jossa olisi pitänyt kiivetä jyrkkää liuskekiviseinää muutama metri tai tehdä poikkari liian vaaralliselta näyttävän kentän halki. Sillon matkassa ei ollut mitään kiipeilyvälineitä ja reissu piti jättää kesken. Illalla afterissa Joonas haali kasaan porukkaa ja välineitä.

Perjantaina aamulla siis lähdettiin jäärautojen, parin hakun ja köyden avulla kokeilemaan uudelleen. Reissuun lähti lopulta Joonaksen ja mun lisäksi Eikku, Antti, Lesonen ja Tomi. Matkan alussa oli melko jyrkkää nousua liuskekivistä harjannetta. Meidän taidoilla se oli aika vaikeaa puuhaa ja varsinkin Eikun suksimonoilla. Peli jouduttiin laittamaan poikki jo aika alkumatkassa, kun Antti ylitti pientä lumista harjannetta ja lumi humahti. Sitä ennen Tomi oli jo mennyt paikan ohi. Päätettiin, ettei kyseistä lumialuetta ole enää järkevä ylittää. Pienen arpomisen jälkeen Antti ja Tomi laski Freeride Zonen kautta alas ja loppu porukka käveli takaisin. Siitä lähdettiin sitten alppimatkojen perinteiselle piknikille Grimentziin hyppimään.

Fondue

Torstaina illalla mentiin yhteiselle illalliselle kantapaikkaan Le Triftiin. Suurin osa söi juustofondueta. Juustofondue oli aika tuhtia tavaraa varsinkin, kun alussa kaikki yritti käyttää mahdollisimman pieniä leipäpaloja, jotta saisi paljon juustoa ja vähän leipää. Sillä taktiikalla kaksi leipää oli suurimmalle osalle aika lailla maksimi, vaikka normaali annos oli tarjoilijan mukaan neljä tai viisi palaa leipää. Koko porukka näytti todella väsyneeltä ruuan jälkeen. Tähän yksipuoliseen ruokaan kuului vain juusto, leipää ja viiniä.

Uutta lunta

Tiistain lumisade tuli aika reippaalla tuulella. Lunta satoi varmaankin ihan ennusteen mukaan 10-20 cm, mutta tuulen takia uutta lunta oli pääasiassa 30-40 cm tai ei ollenkaan. Tuulen puoleisilta rinteiltä oli lisäksi lähtenyt paljon lunta liikkeelle. Vaikutti siis aika ikävältä pääkallokeliltä. Yhdellä porukalla lähtikin laatta liikkeelle, mutta onnekkaasti traversoidessa metrin hiihtäjän alapuolelta. Tuuli sentään puhalsi lumet etelärinteille, missä lumi asettuu nopeammin. Täällä myös näköjään pommitetaan lumivyöryjä todella ahkerasti. Laskijat saa tosin olla hieman tarkkana, koska pommeja kylvetään helikopterista lähelle minuutin sytytyksellä eli paikalle ehtisi laskea.

Laskin melkein koko keskiviikon Tomin kanssa kahdestaan vältellen jyrkimpiä paikkoja ja siellä, missä oli edes jotain pehmeää. Zinalissa riitti hissistä hissiin laskettavaa ihan helposti yhdeksästä pitkälle iltapäivään, kun suurin osa porukasta häipyi jo puolen päivän aikaan Grimentzin puolelle. Eipä täällä juuri muita rinteiden ulkopuolella laskekaan.

Torstai menikin sitten omalta osalta aika masentavasti. Myöhästyin lähdöstä päivän retkille hitaan lähdön takia. Yksi porukka kuvaili paljon hyvää laskua ja Eikku ja Lesonen lähti kävelemään kunnon elokuvaseinälle, jota oltiin Eikun kanssa katseltu jo reilun viikon verran. Että se siitä sitten. Olisinhan voinut aamulla vähän huudella lälläreihin päivän suunnitelmista. Lisäksi mun päivän ainoan kunnon vauhdikkaan laskun kuvaus meni pipariksi, kun luulin, että kuvaaja näkee, mistä lähden ja alhaalla kuvaajalle neuvottiin väärin lähtöpaikka. Olihan se nyt ihan tiukka lasku kuitenkin ja sai adrenaliinin liikkeelle pitkästä aikaa.

Joonas ohjasti päivän lopuksi Grimentzissä kapeaa harjannetta pitkin mukavalle itäreitille alas kylään. Itäreitin alussa pääsi laskemaan reipasta sopivan jyrkkää laskua aika pitkälle. Missattiin kyllä sen takia 16:30 bussi takaisin Zinaliin.

Yritin aamulla neuvoa Maaritille ensimmäisen kerran laskemista suksilla pehmeässä lumessa. Laskettiin aika loivaa pätkää Zinalista Grimentziin ja kyllähän se alkoi sujua, kun katsottiin ensin mallia saksalaisryhmän rännin laskemisesta.