Kenkät länket kankaspuut hankella seistä hönköttää

Kämppiin tullessahan satoi lunta ihan reilusti. Ensimmäisenä laskupäivänä oli siis tiedossa puuterijuhla, mutta meidän mökissä lähtö oli sen verran hidas, että kaikki hissistä hissiin alueet oli kyllä jo jynssätty parissa tunnissa. Aika helposti löytyi kuitenkin kaikkea mukavaa laskua ja yksi sopivan jyrkkä seinä kotikeskuksesta Zinalista. Aurinko paistoi aika täysillä.

Nyt oli ensimmäistä kertaa jalassa uudet juuri ennen matkaa ostetut Burton Driver X -kengät eli Burtonin jäykimmät kengät ja siis hyvät offareille. Oli kyllä uskomattoman kankea olo. Tuntui kuin ei olisi ennen puuteria pöllytellytkään. Parissa päivässähän ne alkoi tuntua aivan älyttömän hyviltä ja tarpeeksi jäykiltä verrattuna kolme vuotta vanhoihin Burtonin Rulereihin. Sitten kun vielä laitoin siteet aavistuksen taaemmas, niin johan alkoi välineet toimia. Nyt myös keväällä ostettu Burton Baron 172 sai ensikosketuksensa pehmeään lumeen. Hienosti toimii paketti yhteen. Enää täytyy oppia laskemaan kunnolla.

Sutimista

Matka lähti käyntiin ja odotukset on korkealla. Kaikki taisi selvitä lentokentällä pienten ylipainojen kanssa ongelmitta. Ei tullut lisälaskuja, vaikka nettisivujen mukaan se olisi 5 e/kg. Käsimatkatavaroita piti tasata vähäsen takin taskuihin. Lento meni hyvin ja sain ensimmäisen kerran lentokoneessa pehmeän täytetyn sämpylän. Normaalisti ainakin Finnairin sämpylöistä lentää sahatessa sälettä kuin olisi sirkkelöimässä lankkua. Nyt lennettiinkin edullisella airberlinillä.

Bussimatka ei mennyt ihan täydellisesti. Bussissa piti olla DVD-soitin ja asia oli kuulemma vielä muutaman kerran varmistettu, mutta VHS siellä oli. Oli kuitenkin pikkuscreenejä ja sisäkamera yms, mutta ei DVD-soitinta. No eipä kateltu leffoja. Kun tultiin lentokoneestä nälkäisinä ja ilman eväitä ja nesteitä, kuski ilmoitti, että ensimmäinen pysähdys on 4,5 h päästä. JES! Onneksi kuskit taipui ja pidettiin breikki varmaankin tunnin ajelun jälkeen. Makkaraa syötiin ja ostettiin paikan kaikki limpparit.

Pahempia ongelmia alkoi tulla vastaan sitten Alpeilla lumisateessa. Ensinhän huitaistiin harhaan vastakkaiseen laaksoon kuin Zinal ehkä 20 kilometriä kunnes auto jäi mäkeen kiinni. Ilman lumiketjuja ajeltiin. Kun jäätiin kiinni, joku ilmeisesti huomasi pikku suunnistusvirheen ja lähdettiin takaisin ja oikeaan laaksoon. Ihmeteltiin porukalla, miksi kuskit ei laita lumiketjuja kiinni, kun matkan teko alkoi olla todella hidasta ja epävarmaa.

Zinaliakin lähestyttäessä alkoi bussi sutimaan ja sutimalla vedettiin, kunnes ei varttiin enää päässyt eteenpäin. Sitten kuskit laittoi yhden lumiketjun takarenkaaseen. Matka katkesi tietenkin taas jonkun ajan päästä ja pitkän ihmettelyn jälkeen kuskit päätti laittaa toisenkin lumiketjun. OHO! Jopas auttoi ja matka jatkui taas, mutta kylläkin todella hitaasti ja epävarmasti, koska lumiketjut ei olleet ihan parasta laatua. Välillä oli aika epäuskoinen tunne ja olin aika varma, että ei tällä bussilla päästä perille. Ihmeiden ja rotkoisten serpentiinien kautta kuitenkin päästiin perille ja mukavaan mökkiin. Mökissä meitä on mun lisäksi Maarit, Sanna, Saara, Antti, Tomi ja Einari.

Liikaa tavaraa

Skipolin Alppimatka 2008 suuntaa tänä vuonna Zinaliin Sveitsiin kahdeksi viikoksi. Kaikesta aiemmasta poiketen matka taittuu lentäen Düsseldorfiin ja sieltä noin 12 h bussilla perille. Lentokoneeseen ei tietenkään saa ottaa roinaa niin paljon kuin bussiin voi ottaa ja pakkaamiset pitää rajoittaa minimiin. Kun laskuvälineinä on lauta ja tellut, painoa tulee lautapussin kanssa jo 24 kg eli tiukkaa tekee sallitun 30 kg + käsimatkatavarat 8 kg kanssa. Lopulta isosta lautapussista tuli 35 kiloinen ja käsimatkatavaroista reilu kymppi. Mukana tosiaan vain välttämättömät ja nyrkkipyykkäys odottaa.

Varmasti hyvä reissu tulossa. Laittelen matkalta juttua ja kuvia mahdollisuuksien mukaan.

Viralliset infot matkasta Skipolin sivuilta.