Puuteri on parasta!

Tulokset kategoriasta "Zinal 2008"

13 Artikkelia

Riipastiin

Tiistaiksi oli tiedossa pikku dumppi, joten päätettiin koko Skipolin voimin riipasta kännit maanantaina. Meidän baari Le Trifft meni jatkoajalle ja piti laittaa verhotkin kiinni. Matkanjohtajien kämppien jatkoilla tapahtui kaikenlaista ja tiistaina oli sitten normipäivä.

Halusin lähteä tiistaina dumppiin laskemaan, koska dumpissa laskeminen oli älyttömän hauskaa pari vuotta sitten Hochmontafonissa. Ainoastaan Tomilla meidän mökistä riitti intoa lähteä mäkeen mukaan. Täällä sankassa lumisateessa laskeminen ei ollut ihan niin hauskaa, koska piti laskea koko ajan pilven sisällä ja eihän sillon nää rinteen muotoja ollenkaan. Täällä lasketaan reilussa 2500 metrissä, mutta Hochmontafonissa alle 2000 metrissä, joten siinä varmaankin syy.

Telluilla

Tänään meidän mökistä lähti muut paitsi minä ja Maarit Saint-Luciin laskemaan. Sinne joutui mennä muutamalla bussilla ja päätin jättää sen väliin, koska Maaritin kaverit oli haukkuneet paikan aivan lyttyyn. Ihan kunnon laskua siellä kuitenkin oli ollut. Vedin sitten päivän telluilla auringonpaahteessa ja mukavaa oli. Hylkäsin kaikki ihmekuorivaatteet ja otin päälle edullisen ruskean toppatakin, pipon ja lapaset. Piti olla vähän turistina ja kyykätä menemään.

Lumi valuu

Pari kaveria kävi vähän skinnailemassa vuorella. Kaverukset sai siellä jonkin moisen vyöryn aikaan, mutta tilanteesta selvittiin sauvan menettämisellä. Vyöryneen seinämän lumi oli kuulemma erilaista kuin aiemmin skinnatun vastaavanlaisen seinämän lumi. Kummatkin rinteet olivat samalla alueella, samaa jyrkkyyttä ja samaan suuntaan. Sää oli ollut koko ajan vakaata pientä pakkasta ja auringonpaistetta.

Meidän porukka laski ilmeisesti tuulisen yön jälkeen Grimentzistä St-Jeaniin. Sama reitti oli laskettu edellisenä päivänä hyvässä lumessa, mutta nyt tuuli oli vienyt rinteestä todella paljon lunta harjanteen toiselle puolelle ja lumi alkoi olla aika kovaa, enää pientä pöllyä eikä kovin syvää uraa. Tällainen varjoinen tuulen puoleinen seinämähän pitäisi olla kohtuullisen turvallinen. Lämpötila oli kohonnut jo nollan tietämille ja lumisateesta taisi olla kulunut jo kolme tai neljä päivää. Meidän laskun jälkeen ja ennen seuraavaa ryhmää seinämän jyrkempi puoli oli vyörynyt alas pohjaa myöden sivummasta, mistä me laskettiin. Tämän bowlin halki meni traverse ja ehkä joku traversoija oli meidän jälkeen laukaissut vyöryn. Joku suksiryhmä siellä meni, kun me oltiin jo alhaalla. Aika arveluttava kokemus, koska edellisenä hyvän lumen päivänä kaksi meidän ryhmästä laski juuri sieltä, mistä nyt oli vyörynnyt. Tällä kertaa sinne asti ei tarvinnut mennä, koska tuuli oli tasoittanut kaikki vanhat jäljet. Auringon puoleisilla rinteillä ei nähty vyöryjä, vaikka aurinko paahtoi sinne lämpimästi ja sinne oli lisäksi tuullut todella paljon uutta lunta. Ehkä oltiin tyhmiä ja onnekkaita.

Multapottuja

Torstaina oli matkan hintaan sisältynyt yhteinen syöminki eli raclette. Juustot syötiin Le Trifftissä, jonka omistajalla Horgella (miten lie kirjoitetaan) oli 55-vuotis synttärit. Horge oli aivan onnessaan, kun tultiin heidän tyhjään kylään ja ravintolaan. Horge oli onnessaan myös siitä, että päätettiin ottaa Le Trifft Skipolin viralliseksi afteripaikaksi, koska sieltä irtosi alennusta toisin kuin Le Pubista. Le Trifft on aivan meidän paikka. Siellä kokki juo kaljaa ja käy kusella rööki huulessa pesemättä käsiä.

Seinille

Pari ensimmäistä päivää laskettiin Zinalissa rinteen vierustoja ja yhtä seinää. Zinalin kohtuullisen kokoinen Freeride Zone on ollut koko ajan kiinni, mutta se on himottanut. Nähtiin yhtenä päivänä, kun kaksi lautailijaa meni ja korkkasi sen. Muutaman tunnin päästä oli pakko mennä porukalla perässä. Mietitytti kyllä, että suljettuna pitämiseen täytyy olla joku hyvä syy, vaikka muuten sellaiseen paikkaan ei epäröisi mennä ollenkaan. Hissijantteri sanoi jotain tyyliin: ”Ei ole todellakaan auki, se on ihan hc”. Vedettiin Freeride Zonelta kuitenkin sellainen turvallinen ja ehkä loivin siivu nätisti.

Zinalin easy accessit tuli nähtyä parissa päivässä, joten aika moni suuntasi viimeistään kolmantena päivänä viereiseen Grimentzin keskukseen. Grimentzissä ei todellakaan ollut senkään vertaa laskijoita kuin Zinalissa. Paljon tilaa ja paljon vähemmän jälkiä rinteiden ulkopuolella. Grimentzin huipulta löytyikin hyvä seinämä, jota muutama porukka hinkkasi aika ahkerasti. Myös Grimentziin johtavan mustan rinteen vierustoilla on riittänyt puhtaita linjoja. Osa porukasta on mennyt padon kautta koskemattomampaa reittiä. Padon reitti olisi vielä kokeiltavana. Muutama kunnon elokuvaseinäkin on löytynyt, mutta niihin ei olla vielä lähdetty. Sää on pysynyt ensimmäisen lumisateen jälkeen vakaana pienenä pakkasena ja aurinkoisena, joten lumenkin luulisi asettuvan mukavasti.