Puuteri on parasta!

Tulokset kategoriasta "Laskublogit"

61 Artikkelia

Pertsa!!

0 Kommenttia
Late

Meri-Alpeilta tultiin viideksi päiväksi Italin ja Ranskan rajalle Claviereen. Neljän tähden hotellissa neuvottiinkin heti varmaan kylän paskimpaan paikkaan syömään jotain juustovoikuraa. Lähti ainakin ruokahalu! Loput illat syötiinkin kylän ainoassa tosi hyvässä raflassa maistuvaa italialaista ruokaa napa ratketen. Kalle valkkas erinomaisen viinin yhdelle ruualle. Niin hyvän viinin, että mä en voi semmosia arvostella.

Italian ja englannin sekotuksella varoteltiin myös vyöryistä ja neuvottiin, minne ei pidä mennä. Joku oli kuollut justiinsa. Pertsa! Vyöryjä olikin ollut tosi paljon ja yleensä aika samaa 40-50 cm syvyyttä, joten tuli otettua sen kannalta aika iisisti. Mulla meni kans joku ilta energiat vähän alas ja Maarit joutu taluttamaan mua kylillä. Ehkä näytin aurinkolasit päässä sokeelta tai humalaiselta, mut jotkut siinä varotteli kaks metriä sivussa olevasta jäästä. Pericolo!!

Isoja vyöryjä Clavieressa ja Montgenevressä

Tultiin tänne, koska oli halu tutustua vähän näihinkin mestoihin, mistä on vaan aina huristeltu autolla ohi. Oli ihan mielenkiintosta nähdä Claviere, Montgenevre ja Serre Chevalier. Claviere ja Montgenevre oli mun makuun nähty päivässä ja.. ne on nyt nähty. Serre Chevalieriin piti vähän katella vinkkejä Wepowderista ja mentiinkin offin kannalta suositeltuun mestaan eli Le Monêtier-les-Bainsin kylän kohdille. Maasto olikin nautinnollisen näköstä suoritusharjannetta, joka oli nyt hinkattu ja kelin kovettama. Ainakin nyt yks pientä kikkailua vaativa reitti otettiin ja lounaalta lähdettiin La Graveen illaksi moikkaamaan kavereita.

Tytöt Serre Chevalierin harjanteelta ensin!

La Gravessa Anni ja Valtteri oli lupaillu vajaa kaksi vuotiaalle Leolle kaveria käymään. Meidän porukasta ei kuitenkaan ollut kaveriksi sitten ollenkaan. Maarit yritti viihdyttää, mutta silti Leo haki vähän väliä ovea kohti huudellen “Kaverii! Kaveri!”

Sestrieren vanha kabiini

Koska tiedettiin Sestriere vähintään hyväksi aiemmilta reissuilta, vetästiin siellä pari päivää putskua sinkissä ja auringossa. Niin helppoa, mukavaa ja tilaa!

Sestriere

Sestriere

Pesto pastaa etsimässä

0 Kommenttia
Late

Italian Meri-Alpit oli viime talven reissulla tutkailussa, mutta sillon siellä oli liian lämmin. Kuultiin sillon kuitenkin Ullan kanssa La Gravessa mestasta pientä hehkutusta ja jotain juttujakin luettiin, niin otettiin se reissun tähtäimeen. Nyt osu dumppi kohdilleen ja sää pysyi pakkasella, joten oli mahis mennä. Vähän mietitytti mennessä, kun sääennuste näytti, että Milanon kentälläkin saattaa sataa lunta ja ainakin kohteessa Cuneon kaupungissa on lunta, mutta sujuvasti kaikki meni.

Lopulta käytiin meidän neljän hengen poppoolla Argenterassa ja Limone Piemontessa ja muista ei oikein edes tiedetty. Limone Piemonte oli semmonen aika normaali paikka ja kaikki oli laskettu hetkessä puhki, mitä en olis ollenkaan odottanut. Ainahan sitä vähän etsimällä jotain kivaa kuitenkin löytää ja ensimmäinen päivä dumpissa oli diippiä. Joku siellä oli laskenut aikamoiset elämänsä linjat näköjään ja vain pari päivää dumpin jälkeen.

Elämänsä linjaa hakemassa

 

Argenteraa oli hehkutettu ja kyllä siellä olikin tosi hyvää metsälaskua. Hissi meni juuri puurajan yläpuolelle ja puuttomalla melko flatilla oleva hissi ei ollut edes käytössä. Metsä oli sopivan jyrkkää ja melko seiffiä vetästä mistä vaan alas. Muita laskijoitakin oli sopivan vähän ja jiihaata tuli huudeltua!

Argenteran pufpuf

Alue on tunnettu pestopastasta, mutta sitä ei mistään kyllä saatu. Ei tainnut olla pestokausi ja ehkä täällä ei sitten riitä ylpeys tarjoilla purkkikamaa. Mielenkiintonen kolmen laskupäivän käväisy, mutta eipä näin sivuun kaikesta muusta välttämättä tule uudestaan lähdettyä, koska on sitä hyvää metsää sielläkin, missä on enemmän vähän monipuolisempiakin keskuksia.

Limone Piemontessa reitin hakua

Puuteria alas asti!

0 Kommenttia
Late

Toinenkin viikko Lyngenissä maistui! Kämppä vaihtui terveellisempään, proteiinit riitti, Joonas teki simpukoita, vieraita kävi, aurinkoa, uusia paikkoja, puuteria!

Yksi hyvä uusi reitti oli Skulvatindanella. Kukaan tuttu ei ollut siellä käynyt, mutta Juhis bongasi paikan kartalta ja tieltä se näyttikin hyvältä. Vauhtipuuteriahan siellä oli aika paksusti!

Uusi mäki Skulvatindane

Reittitallennus Skulvatindanelta. Suosittelen!

Skulvatindanen tuntemattolla reitillä

Rasmustindenin aurinkoseinä ei todellakaan kuulu enää mestoihin, jotka ”ei oo vyöryny koskaan”. Nyt siellä oli tullut kahden viikon aikana ainakin kolme vyöryä, joissa ei kannata olla kyydissä. Yksi seitsemän hengen norskiporukka jäi jossain siellä myös vyötäröä myöten vyöryyn.

Uusi splitti Jones Solution pääsi reissulla kunnon testiin. Nousu on paljon lumikenkiä kevyempää ja matkalla voi jopa katsella linjoja ja keskustella. Etukäteen mietitytti, miten splitillä pärjää Nivusissa eli vähän jyrkemmässä ja kurussa, jossa joutuu jo runttaamaan ja eteen iskee töyssyjä laskiessa. Olin kyllä yllättynyt, että sillä oli tosi hyvä laskea ja se selvisi ehjänäkin. Olin tosin vaihtanut kiinnikkeiden revenneet niitit jo ruuveihin.

Tarjoilin ruotsalaisille voimajuomaa. Ne epäili, että pari meistä kääntyi kesken matkan alas liian kossun takia.

Yleensä reissuilla on tullut käytyä muutaman kerran samoilla mestoilla, mutta tällä kertaa kaikki hyvän kelin reissut oli eri mestoihin. Rasmuksella ja Middagsillakin tuli käytyä vain kerran. Se kerta Middagsilla oli niin hyvää aurinkopuuteria, että piti vetää pohjoista puolta 1,5 rundia ja mäellä oli varmaan parikymmentä ihmistä. Skinnaten meni aika nopeasti ja kevyesti.

Tänä vuonna pääsiäinen oli aiemmin kuin myöhemmin ja keli pysyi talvisena alas asti. Aiempina vuosina nollaraja on mennyt usein jossain 800 m korkeudessa ja halusin kokea Lyngenin talvioloissa. Nyt se oli just sitä ja puuteria oli alas asti!

Middagstindenin aurinkopuuterin ensimmäset!

Superbaanalla oli jännää

Pääsiäisjiihaata Lyngenissä!

0 Kommenttia
Late

Jes! Nyt on jälleen parin viikon pääsiäinen Norjassa. Eihän tässä kovin ajoissa ehtinyt edes mitään tarinoimaan. Loppupäässä on pari videotakin menosta.

Sääennusteiden mukaan olosuhteiden pitäisi olla suotuisia ja sitähän tää on ollut. Alkuun pari päivää aurinkoa muutaman päivän ikäisillä lumilla ja sen jälkeen on satanut reilusti lisää lunta. Lisäksi lämpötila on pysynyt pakkasella myös alhaalla, joten sää on talvinen. Kahden edellisen Lyngenin reissun jälkeen on jäänyt sellainen fiilis, että tänne täytyisi tulla talvisella kelillä. Ainoa miinus oikeastaan on se, että täällä päin on ollut isoja vyöryjä ja vyöryvaara on normaalia suurempi. Tai ainakin vyöryt on olleet todella isoja. Kämppäkin lopulta oli ihan ok kunnossa, vaikka päivä ennen lähtöä tuli vuokraajalta ilmoitus, että lämmintä vettä ei välttämättä saa.

Maisema Andersdaltindenilta

Perinteisesti ensimmäisenä päivänä lähdettiin kotimäkeen ”helpolle” randolle Rasmustindenille. Alhaalla oli jäisen pinnan päällä viisi senttiä lunta, mutta 700 metristä ylös oli sopivasti pehmeää.

Alueen vyöryvaara selvisi Ramustindenin satulassa. Koko eteläinen seinä oli vyörynyt ylhäältä ja aivan laidasta laitaan päivää tai paria aiemmin. Vyöry oli lisäksi todella syvä. Halkeama oli 1,5-2 m. Seinämä on ennenkin hieman kuumotellut, mutta aina aiemmin on sanottu, että ”ei se ole koskaan vyörynyt”. No nytpä on.

Ylhäällä näkyy Rasmustindenin vyöryn murtumalinja

Reitti ylöskin meni vähän kiipeilyksi lopussa, koska piti valita turvallisempaa reittiä. Tuli tehtyä lauta selässä sellaisia liikkeitä kiipeillessä, että en halua niitä ehkä enää tehdä. Vähän alkoi jännittämään, mutta päätin, että menen eteenpäin, ennen kuin alkaa pelottamaan ja tärisemään liikaa. Päästiin kuitenkin laskemaan Rasmuksen pohjoinen seinä hyvällä pehmeällä lumella.

Rasmustindeniltä opittiin jotain lumitilanteesta ja olosuhteista ja Andersdaltindenin kentän lasku alkoi kiinnostamaan. Seuraavana päivänä käytiinkin se hoitamassa. Porukka hajaantui harjaanteella lopulta useammalle eri laskureitille, koska kaikilla ei ollut intoa jatkaa toppiin asti. Itse kävin ensimmäistä kertaa topissa, vaikka samalla vuorella on tullut käytyä noin viisi kertaa. Lasku oli taattua Andersdaltinenin laatua eli sopivan jyrkkää kenttää hyvällä lumella, jossa voi luukuttaa oman fiiliksen mukaan. Tää on ykköstä!

Andersdaltindenillä oli meidän ja toisen suomalaisporukan lisäksi kaksi norjalaista porukkaa. Yleensä en ole täällä norskeja nähnyt. Norjalaiset ei halunneet laskea ylhäältä asti, mutta minä ja osa porukasta sinne lähti. Reitti ylös oli helmpoimmassa kunnossa koskaan ja sääkin leppoisa.

Norjalaisia Andersdaltindenilla

 

Lennart kaipaa apua

Käytiin myös Daltindenillä, jonne on rasittavan pitkä täysin loiva neljän kilometrin lähestyminen Tämä oli uusi paikka ja sen yläkenttä on hieman Andersdaltindenin tapainen. Kenttä oli vähän loivempi, mutta ehkä 100-200 m korkeampi.

Kolmen aurinkoisen päivän jälkeen alkoi voimakas lumisade ja jäätiin laskemaan vain metsiä. Metsissä on saatukin todella hyviä pätkiä. Nyt dumppaa ja puuterijuhlaa on tulossa!

Lisää puuteria!!

Joskus sen on loputtava

0 Kommenttia
Late

Reissun viimeisenä päivänä ei enää lähdettykään mäkeen, vaikka alunperin näin vähän ajateltiin. Porukalla alkoi olla fiilis, että kaikki on annettu ja sää oli täysin pilvinen. Itävaltaan on tulossa seuraava dumppi.


Suunnattiin Müncheniin museoihin, joissa oli euron päivät. Tuli nähtyä Andy Warhollin töitä ja kaikenlaisia läiskiä. Toinen museo esitteli muotoilua ja museokamaksi oli päätynyt jo pocket pc:t ja PlayStation 2. Esillä oli myös aivan nykyisen näköisiä IBM:n läppäreitä 90-luvulta, vai miten päin se meni.

Mentiin syömään aivan loistavaan paikkaan Asakaan! Jengille alkoi Schnitselit jo riittämään, joten all you can eat sushit oli vuorossa. Vaihtoehtoina oli 0,5 Stunden 8,5 € ja Längere 12 €. Tiukasta alkuspurtista huolimatta ahdettiin 1 h 10 min sushiöverit. Meillä oli sopivasti paikat vielä linjaston alussa, niin päästiin raapimaan parasta tavaraa ensimmäisinä.

Münchenin kentällä vyöryrepun turvatarkastus meni ensimmäisen kerran rutiinihommana. Äijät tiesi, mistä on kyse ja vastaava tuli kysymään tarkentavan kontrollikysymyksen, mihin kaasupulloa tarvitaan. Näin sen pitäisi toimia. Aiemmin on saanut todella puolustaa oikeuttaan kuskata vyöryreppu lentokoneessa.

Nyt on kuitenkin reissu taputeltu ja edessä kylmä paluu arkeen. Hauskaa oli ja matkalaukkulaskuelämään alkoi jo tottumaan neljän viikon aikana. Kiitos kaikille reissulaisille! Kuvia ja videoita pusken aikanaan näkyville.