Puuteri on parasta!

Author

81 posts

Joo lähdetään

Päätettiin lähteä pääsiäiseksi Pohjois-Norjaan laskemaan.Suunnaksi valittiin Narvikin ja Riksgränsenin alue. Reissuun lähti kaksi Ullaa, Heikki ja Satu. Reissu syntyi siten aika jännästi ja nopeasti, että kaikilla oli vähintään toiveena lähteä laskemaan, mutta mitään valmista ei vielä oikein ollut. Mulle jäi hommaksi vain hieman kutittaa ja kaikki oli heti ensimmäisestä puhelusta lähtien lähdössä. Mukavaa, että hyvä porukka tuli helposti kasaan ”Soita Ullalle..”, ”Soita sille toiselleki”. Majoituksen kanssa olikin sitten hässäkkää. Soiteltiin Heikin kanssa alueen kaikki mahdolliset edulliset majoitukset läpi. Lopulta majoitus varmistui Narvikin keskustasta Breidablikk Gjestehusista tiistaina illalla, kun lähtö oli sitten keskiviikkona töiden jälkeen.

Minä ja Ullat lähdettiin autoilemaan keskiviikkona töiden jälkeen. Ajeltiin illalla Ouluun Jonen luo yöksi ja torstaina Narvikiin. Pitkähän se matka oli, mutta sujui ongelmitta. Ei nähty edes poroja ja tie oli kuiva. Radiossa kehotettiin, että torstaina pitäisi yrittää saada muna pysymään pystyssä, mutta ei saatu munaa sitten mistään. Illalla meillä oli majassa tarjolla kahvit takkahuoneessa. Aika huikeat oli maisemat ja mukava tunnelma. Myöhemmin illalla bongattiin vielä ainakin eteläsuomalaisen silmin mahtavat revontulet jossain vuonon ja tunturien yläpuolella.

 

 

Se on loppu nyt

Viimeisenä päivänä piti luovuttaa mökit jo aamupäivällä, joten pientä säätöä oli tiedossa ja läheskään kaikki ei lähteneet mäkeen. Mä lähdin ja laskin enimmäkseen Tomin kanssa. Oli kyllä todella vaisua laskua, koska aikaa oli liian vähän aikaa kunnon seikkailuihin ja alkoi jo masentamaan reissun loppuminen. Tuli sentään laskettua Freeride Zonella hyvä noin 200 m korkeuseron ränni, mutta aivan liian hiljaa.

Paluumatka pimeää serpentiiniä samojen bussikuskien kanssa pelotti varmaan koko bussia. Mennessä ei ihan syntynyt luottamusta. Kuski ajoi ihan rohkealla vauhdilla koko ajan tietä, josta voi suistua vain rotkoon. Ilmeisesti oli kova luotto, ettei tie ole jäässä, vaikka ilta alkoi viilenemään päivän auringonpaisteen jäljiltä.

Lentokentällä oli jälleen edessä jännitys, miten käy painavien tavaroiden kanssa. Onneksi se painava lautapussi kelpasi kyytiin ilman lisämaksuja. ”What’s there inside?”, ”Snowboarding equipment”. 

Paluumatkalla meille jäi vielä useampi tunti aikaa palloilla Düsseldorfissa ennen koneen lähtöä. Oli muuten aika ruma ja ankea kaupunki vanhaa kaupunkia lukuunottamatta. Vanhassa kaupungissa oli jokin ihme perinnetapahtuma meneillään ja tarjolla edullista olutta. Lento kotiin ja VOI EI se on loppu.

Piknik

Skipolin alppimatkojen perinteistä viimeisen päivän piknikkiä vietettiin Grimentzissä meidän hinkkaaman harjanteen alapäässä. Sinne siis porukka rakensi hyndän ja hypittiin. Itse tulin vasta aikaan myöhään paikalle aamun keskeytyneen seikkailun jälkeen. Päätin vielä tykittää vauhdilla harjannetta alas piknikille. Vauhtia tuli GPS:n mukaan 67,5 km/h ja kaksi loivaa käännöstä. GPS mittaa maapallon suuntaista nopeutta, joten rinteen jyrkkyyden huomioiden nopeutta oli ehkä 75-78 km/h. Eihän se kovin huima vauhti ole, mutta nopein, mitä olen itse offarilla mitannut.

Porukka hyppi ja mussutti eväitä ja oli ihan mukavaa. Varmaan ensimmäisen kerran pitkästä aikaa piknikillä ei ollut pilvistä, vaan nyt paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta, kuten melkein koko reissun ajan. Oli myös sauvanhakuskaba ja hyppijätkin palkittiin. Naisten sarjassa hyppi vain Saara, joka innostui hyppimään vielä kisan jälkeen lähtöön asti. Tomikin taisi tehdä volttinsa vasta kisan loputtua. Palkintoja jaettiin reissun viimeisessä afterissa Le Triftissä hypyistä ja muista ansioista ja mut palkittiin reissun parhaista pandoista hyvillä sukilla.

 

 

Peli poikki

Joonas ja Saara oli käynyt torstaina yrittämässä haikata Freeride Zonen yläpuolelta harjannetta eteenpäin pitkään ränniin. Kyseinen ränni laskee huipulta alas Zinaliin ja korkeuseroa laskulle tulisi siis noin 1500 metriä. Sillon matka kuitenkin loppui liian pahaan kohtaan, jossa olisi pitänyt kiivetä jyrkkää liuskekiviseinää muutama metri tai tehdä poikkari liian vaaralliselta näyttävän kentän halki. Sillon matkassa ei ollut mitään kiipeilyvälineitä ja reissu piti jättää kesken. Illalla afterissa Joonas haali kasaan porukkaa ja välineitä.

Perjantaina aamulla siis lähdettiin jäärautojen, parin hakun ja köyden avulla kokeilemaan uudelleen. Reissuun lähti lopulta Joonaksen ja mun lisäksi Eikku, Antti, Lesonen ja Tomi. Matkan alussa oli melko jyrkkää nousua liuskekivistä harjannetta. Meidän taidoilla se oli aika vaikeaa puuhaa ja varsinkin Eikun suksimonoilla. Peli jouduttiin laittamaan poikki jo aika alkumatkassa, kun Antti ylitti pientä lumista harjannetta ja lumi humahti. Sitä ennen Tomi oli jo mennyt paikan ohi. Päätettiin, ettei kyseistä lumialuetta ole enää järkevä ylittää. Pienen arpomisen jälkeen Antti ja Tomi laski Freeride Zonen kautta alas ja loppu porukka käveli takaisin. Siitä lähdettiin sitten alppimatkojen perinteiselle piknikille Grimentziin hyppimään.

Fondue

Torstaina illalla mentiin yhteiselle illalliselle kantapaikkaan Le Triftiin. Suurin osa söi juustofondueta. Juustofondue oli aika tuhtia tavaraa varsinkin, kun alussa kaikki yritti käyttää mahdollisimman pieniä leipäpaloja, jotta saisi paljon juustoa ja vähän leipää. Sillä taktiikalla kaksi leipää oli suurimmalle osalle aika lailla maksimi, vaikka normaali annos oli tarjoilijan mukaan neljä tai viisi palaa leipää. Koko porukka näytti todella väsyneeltä ruuan jälkeen. Tähän yksipuoliseen ruokaan kuului vain juusto, leipää ja viiniä.