Jokeri

Sauze d’Oulxin metsälaskujen ohessa mietiskelin, että minne sitä illaks menis, kun Maaritkin lähtee ja kämppää ei ole. Funtsin siinä sitten, että jospa vaikka jokerina houkuttelen ja käyn “hakemassa” Lauran Val Thorensista Italiaan, kunhan ensin heitän Maaritin Milanon kentälle. Jotain kilsoja siitä tuli ja varmaan joku 7-8 tunnin ajoreissu.

Ei nyt sentään ihan pelkkä hakureissu. Pääs laskemaan ensin päivän Val Thorensissa. Ilmeisesti vapaalaskijoita on aika vähän, vaikka vuoressahan on kyllä potentiaalia. Nyt vaan oli heikot lumet, mutta tuli nähtyä parit kivat reitit. Lauran kausikämppikset oli myös mukavaa porukkaa ja syytä ollakin, kun asuu ahtaassa ranskalaisessa hiihtokämpässä.

Val Thorens

Bergfexin sääennusteiden mukaan reissu jatkui maanantaina Italiaan Monterosalle. Lunta olis tulossa puolisen metriä ja on jo tuprutellut pari päivää. Matkalla käytiin iltapalalla reippaimman matkaoppaan Jenspan luona Chamonixissa. Kavereita on aina jees nähdä!

Iltapalalla Chamonixissa

Joku viimenen majotus löyty taas illan pimetessä turisti-infon avulla Gressoney Saint Jeanista. Yritettiin Alagnasta, mutta onneks ei tärpännyt. Sinnehän joutuu ilmeisesti ajelemaan jostain tosi kaukaa kierrellen vuoria!

Monterosan aurinkopuuteripäivä sateen jälkeen osu kyllä nappiin! Laskiastiistai ja kaikkee! No okei eikoilla reiteillä oli joku jo käyny hinkkaamassa, mutta sitten suunnattiin tolta joltain offihissiltä traversen kautta paremmille ja väljemmille reiteille. Kateltiin sitä reittiä ekoilla laskuilla jo vastapuolelta, mutta vielä ei näkynyt menijöitä. Kun puolen päivän aikaan päätettiin sinne lähteä, siellä juuri avattiin latua. Traverse oli ihan jees suksilla, mutta laudalla aika synkkää kävelyä, potkimista ja sauvailua. Enpä nähnyt muita pulkkailijoita. Lasku oli tosi makeeta ja huoletonta puuterikentän paukuttelua ykkösellä alas! Aijaijaijaijjai!!!

Otettiin vielä offihissiltä toiseen suuntaan lyhyemmällä traversella pitkä lasku Alagnan kylään. Lunta olikin tällä puolella laskiessakin polviin. Aika spuukeja oli noi kaikki tän reitin vanhat suljetut hissit. Olis kyl voinu hinkata hisseilläki tätä pari kierrosta. Siinä pitkällä reitillä vähän jo mietitytti, että mitenkäs keretään tässä vielä hissiin tunnissa, kun matkaakin on 10 kilsaa ja ei mitään tietoa, miten hidasta ojajumppaa tulee ja onko edes lunta loppuun asti. Älyttömällä tuurilla lumen muuttuessa tieksi siellä oli opasryhmää hakemassa joku taksi, jossa oli just mulle ja Lauralle paikat. Oppaan mielestä ei muka ollut fiksua toimintaa, kun ei tiedetty etukäteen jokaista mutkaa ja käännöstä. Ihan normisettiä ja varoaikaa vikalle hissillekin jäi melkein 20 minsaa. Itse se yritti jäädä taksista pois väärässä kohtaa siellä kylässä.

Tähän mennessä kyl yks parhaista päivistä! Aurinkopuuteria ja pitkää mäkeä!

Monterosan reittitallennus Suunto Movescountissa.

Laura oli jo ollu aiemmin kipeenä ja sitten flunssa vei sen. Ihan romuna kuumeessa. Laskin sit yhden päivän yksikseni silleen turvallisesti. Kaikki ei menny jotenkin ihan putkeen. Hain illalla safkaa hotellille ja vetäsin odotellessa Weissbierin. Siinä jo hotellille kävellessä oli semmonen olo kuin aamuyöllä, kun on juonu aikalailla pikkasen liikaa sitä bissee. Ruoka uppos mulle varmaan huonommin kuin Lauralle kuumeessa ja siinä sit yöllä tulikin pitkää sylkeä. Melko harvinainen tapahtuma sen osalta, että ehdin juosta vessaan pöntölle asti yrjöömään, koska yleensä tajuun oksetuksen liian myöhään.

Ilmeisesti tää oli mulla ruokamyrkytys ja hiiltä napaan. Makoiltiin ja nukuttiin kummatkin sit seuraavat kaks päivää omissa taudeissamme kuumeessa, kateltiin aurinkoista vuorta ja mietittiin, mikä veto tässä seuraavaks vois olla järkevä ja minne oikeastaan pitäs mennä. Lopulta perjantaina Laura totes, että sen on paras mennä kotiin, koska tauti ei tuntunu vieläkään hellittävän. Heitin Lauran siitä sit Orelleen, mistä se pääsee hissin ja mäen kautta kotiin Val Thorensiin. Eikä oltu ku pari kolme minuuttia myöhässä viimesestä noususta, mutta onneks pääs vielä!

Pitäs kyl opetella perusasiat paikallisella kielellä. Ei nimittäin tässä ranskalaisessa kahvilassa meinannu mennä jakeluun mun tilaus double espresso about mun ikäiselle myyjälle. Vanhempi täti sitten opasti häntä, että espresso duplex.

Vruum!! Ja seuraavaks reissun kolmas kerta Milanon lentokentällä, kun poimin Juuson sieltä. Tälleen pyörii tää matkatoimisto!