Uusi viikko ja uudet kujeet
Juhiksen ja Ellun lähdettyä kotiin vaihdoin matkaseuraa isoon 9 hengen porukkaan. Innsbruckista oli tosin aika vaikea päästä pois. Nukutti aivan liikaa.
Majailtiin isolla köörillä Mallnitzissa aika monta yötä ja laskettiin ympäristön keskuksissa kausilaisten opastuksessa. Niklaksen ja Mikaelan avulla löyty parhaat reitit! Heti alkuun alueelle tuli myös uutta lunta vähän keskuksesta riippuen 15-30 cm eli jiihaata tiedossa. Ei tosin joka päivä osuttu niille paksuimmille lumille.
Parhaat laskut sai Schlossalmin metsissä dumpissa ja aurinkoisena puuteripäivänä Mölltalerilta alas. Mölltalerista pääsee laskemaan vuoren toiselle puolelle Sportgastainiin rinnealueen taakse kunnon vuorioffia. Ai että mikä lasku! Noin 1500 metriä puuterikenttiä ja -kuruja ja tarpeeksi jyrkkää. Tästä mä tykkään! Paikka on vähän sellainen, että omatoimisesti sokkona reitti ei välttämättä löydy, mutta onneksi meillä oli Mikaela neuvomassa. Ehdittiin vielä laskea samana päivänä Sportgasteinin takamaasto kerran, mikä sekin oli loistavaa laskua. Päivän päätteeksi käytiin vielä Bad Gasteinissa Häggblomsin afterissa ruotsalaisten kanssa. Tätä sen pitää olla!
Mölltalerin laskun startti
Mölltalerista Sportgasteiniin ja taakse
Seuraava hyvä mesta oli Weißsee. Sitä ennen käytiin hinkkaamassa ojia Leogangissa, mikä ei lämmittänyt mua yhtään, vaikka moni tykkäsi. Leogangissa parasta oli hieno rafla, jossa tarjoilija tinki maukkaiden riistaruokien hinnat alaspäin.
Leogangin ojissa
Weißseessa lähinna droppailtiin pehmeään lumeen eri kokoisesti ja kaikilla tyyleillä. Mitään megaisoja linjoja ei siellä vedetty, vaan kaikkea pientä kikkailua. Haikkaamalla olisi kyllä päässyt hienoille maastoille ja andoilijoita täällä oli todella paljon.
Jenni droppaa Weisseessä
Koko neljän viikon reissu oli siinä mielessä erikoinen, että pelättyä ei juuri tullut. Yleensä on tullut hakeuduttua jatkuvasti semmoisiin paikkoihin, joissa kaatumisia ja lumivyöryjä saa pelätä tosissaan näillä taidoilla. Itse tykkään eniten juuri laskea vauhdilla sopivan jyrkkää takamaastoa kohtuullisen pitkiä 1000-1500 metrin korkeuseron vetoja kunnon puuterissa. Tällä kertaa olosuhteet eivät aina sitä sallineet tai muut eivät olleet niin aktiivisesti semmoisten laskujen perässä. Tietenkin niitäkin päiviä mukaan mahtui.