What the fuck?!!

Tulivuorelta suunnattiin suoraan etelään Välimeren rannalle. Löpö uhkasi loppua upouudella moottoritiellä ja poikettiin kylille. Ei kyllä saatu liemiä, mutta joku pikkukylän huru-ukko yritti kurkotella ikkunasta meidän pähkinöitä. Chekecheke se sanoi tai jotain sinnepäin, ei tykätty tästä mestasta.

Ei siinä mitään. Meren rannalta Mercinistä jatkettiin päätietä kohti Antalyaa. Sellasta serpentiiniä melkein koko matka. Ehkä 400 km surkeaa vuoristotietä. Ei olisi uskonut, koska se on rannikon päätie. Funtsittiin, että mistähän ne rekat sitten kulkee. Äkkiä selvisi, että sitä samaahan ne. Rekat ohitteli meitä ja toisiaan ihan hullusti esim mutkissa monta rekkaa kerralla. Olihan se tavallaan viihdettä ja ehkä reissun vaarallisimmat hetket. Meillä oli siinä seurana pari meidän suosikkirekkaa.

Rekka puskurissa

Tie pomppi sen verran, että rekisterikilpi irtosi

Löydettiin matkalta myös joku melko hämärä ruokapaikka meren rannalta. Oli selkeästi off season, eikä mikään länkkäripaikka, koska vessa oli taas reikä. Tunnelma oli kuin eurooppalaisessa elokuvassa. Ei mennyt kuitenkaan maha sekasin. Lisäksi yöpaikka oli vähän sen näkönen hotelli, että huoneen voi varmaan ottaa myös tunniksiHotelliin mennessä kadulla käveli ohi joku meidän ikäinen hupparijäbä mustan kiväärin kanssa.