No money

Hurautettiin Sarikamisista lumimyrskyn läpi ja jossain yöpyen Kayserin viereiselle tulivuorelle. Mt. Erciyes on aikamoinen näky ja nousee tasamaalta 3900 metriin vaihtelevan muotoisesti. Enää se ei ole aktiivinen, mutta jostain tupruaa välillä rikin hajua tai sitten se ollaan me.

Ensimmäisenä päivänä hissilippuja ostaessa äijä sanoi ”no money” ja laskeminen olikin ilmaista. Myöhemmin selvisi ranskalaisilta rinnetyöntekijöiltä, että vanhan maksullisen keskuksen kylkeen on rakennettu 150 miljoonalla eurolla julkinen keskus, joka on ollut vasta pari viikkoa auki. Jotkut halusivat tulla paikallisvaaleissa uudelleenvalituiksi ja laittoivat rahat omasta taskusta. Kreisiä! 2014 pitäisi olla lisää rinteitä ja hotelleja muutaman sijaan yli 20.

Muutama päivä oli vähän huonompaa keliä eli lumisadetta ja hillitön tuuli. Ei meinattu löytää mitään lunta myrskyn jäljiltä, mutta lopulta yhdeltä hissialueelta löytyi pölisevää lunta määrissä… Jäätiinkin pari päivää aiottua pidemmäksi aikaa nauttimaan pöllystä ja saunasta.

Huonolla säällä tutkimassa Kapadokyan nähtävyyksiä

Tulivuoren kraateri, toppi ja sen kurut kutsuivat päivä päivältä enemmän. Kovalla tuulella tulleen lumen takia sinne ei kuitenkaan tuntunut tarpeeksi turvalliselta mennä. Kuulemma sinne ei myöskään ole paras mennä näin keskellä talvea. Pakkastakin on ehkä -20 ja pientä ilman liikehdintää. Haikkia olisi hissin yläasemalta vain 1000 m korkeutta. Myöhemmin nähtiin autosta, että tulivuoren taakse saisi vedettyä ihan kivalla jyrkkyydellä noin 3000 m korkeuseron laskun. Saattaa olla, että täytyy tulla vielä joskus valloittamaan tämä vuori.