Pesto pastaa etsimässä
Italian Meri-Alpit oli viime talven reissulla tutkailussa, mutta sillon siellä oli liian lämmin. Kuultiin sillon kuitenkin Ullan kanssa La Gravessa mestasta pientä hehkutusta ja jotain juttujakin luettiin, niin otettiin se reissun tähtäimeen. Nyt osu dumppi kohdilleen ja sää pysyi pakkasella, joten oli mahis mennä. Vähän mietitytti mennessä, kun sääennuste näytti, että Milanon kentälläkin saattaa sataa lunta ja ainakin kohteessa Cuneon kaupungissa on lunta, mutta sujuvasti kaikki meni.
Lopulta käytiin meidän neljän hengen poppoolla Argenterassa ja Limone Piemontessa ja muista ei oikein edes tiedetty. Limone Piemonte oli semmonen aika normaali paikka ja kaikki oli laskettu hetkessä puhki, mitä en olis ollenkaan odottanut. Ainahan sitä vähän etsimällä jotain kivaa kuitenkin löytää ja ensimmäinen päivä dumpissa oli diippiä. Joku siellä oli laskenut aikamoiset elämänsä linjat näköjään ja vain pari päivää dumpin jälkeen.
Elämänsä linjaa hakemassa
Argenteraa oli hehkutettu ja kyllä siellä olikin tosi hyvää metsälaskua. Hissi meni juuri puurajan yläpuolelle ja puuttomalla melko flatilla oleva hissi ei ollut edes käytössä. Metsä oli sopivan jyrkkää ja melko seiffiä vetästä mistä vaan alas. Muita laskijoitakin oli sopivan vähän ja jiihaata tuli huudeltua!
Argenteran pufpuf
Alue on tunnettu pestopastasta, mutta sitä ei mistään kyllä saatu. Ei tainnut olla pestokausi ja ehkä täällä ei sitten riitä ylpeys tarjoilla purkkikamaa. Mielenkiintonen kolmen laskupäivän käväisy, mutta eipä näin sivuun kaikesta muusta välttämättä tule uudestaan lähdettyä, koska on sitä hyvää metsää sielläkin, missä on enemmän vähän monipuolisempiakin keskuksia.
Limone Piemontessa reitin hakua
