Trilogia, joka ei toteutunut

Tässä oli jo pari unelmareissua Alpeille, Alppiunelma 2013 ja Alppiunelmien täyttymys 2014. Ajattelin jo vähän joskus talven alussa tähän reissuun suostuttuani, että 2015 saisin trilogiaan kolmannen osan, mutta ei tosiaan käynyt niin hienosti. Ei ollut unelmaa. Tähän mennessä reissut on käsittämättömästi ollu parempia vuosi vuodelta, mutta nyt kyllä lässähti. Melko perusseteistäkin jäi puuttumaan lähes täysin

• La Grave
• St. Moritz
• Kuolemanpelko
• Dropit
• Äärisuoritukset
• Tiukat kurut
• Täysillä laskut
• Puuterimania
• Rankat päivät
• Rankat yöt
• Kämppähengailu
• Kalias
• Sekoilut mäessä ja ulkopuolella
• Dägän synttärit
• Tukalat tilanteet
• Kosteat juhlat
• Aurinkoiset afterit

Oma mokahan se on täysin, ettei pidä huolta siitä, että pääsee tekemään kaiken, mitä haluaa. Olisi vaan pitänyt järjestää asiat kohdilleen, eikä odotella kaiken tapahtuvan itsestään tai tehdä kompromisseja. Melkein tuli jo lopetettua laskuhommat kokonaan viime kauteen ja tästä jäi vähän semmonen maku, että olikohan vaivan arvosta varmasti, koska ei tää puuterinmetsästys ihan kevyttä hommaa kuitenkaan ole. Ei välttämättä jaksa, jos ei oo täydellistä.

Metsästämällä puuteripäiviä kyllä sai ihan normaalin tehokkaasti ja about joka päivä lasku oli pehmeetä. Tosi hauskaa reissussa enimmäkseen oli ja oli hienoja päiviä ja mukavaa kavereiden kanssa, mutta aika paljon jäi puuttumaan silti siitä unelmasta.

Sestriere. Full booked!

Juuso tuli viikonlopuks vielä käväsemään ja mitään majaa ei ihan ollu. Sää näytti timanttiselta eli ensin dumppi ja päälle aurinkoa. Paremmin ei vois osua Juuson neljän päivän reissulle. Arvottiin Italiassa Monterosan ja Sestrieren välillä, mut Sestriere vei voiton, vaikka lunta oli tulossa vähän vähemmän. Päätettiin lopulta ruotsalaisten määrän perusteella. Juhis ja Ellu oli myös sattumalta Sestrieressä edelleen.

Sestrieren turisti-infossa oltiinkin ihan helvetin avuliaita. Kysyttiin, et oisko kämppää illaks ja vastaus oli tyly ei, mut saatiin sentään lista, mistä voi ihan itse soitella hotelleihin. Ei kuulemma oo mitään systeemiä, mistä näkis tilanteen, eikä edes karttaa hotelleista. Kelattiin, että Tinder salettiin toimis vielä paremmin ku Booking.com, mut ei nyt lähdetty siihen kuitenkaan.

Sestrieren lippuluukulla mut jo tunnistetaankin ja offit tarjos ensin lumisateessa metsää ja seuraavana päivänä aurinkopyydaa. Täällä pääsee iisisti kaikille varjoisille sivureiteille, missä on tosi vähän laskijoita. Naama oli jääny kyl mieleen myös tuttuun hotelliin.

Sestriesestä tykkää kaikki! Siis täällähän on älyttömän helposti noille sivuun meneville pohjoisen suunnan offareille, joista on helpot paluut polkua tai hiihtolatua. Reitteinä on helppoa ja turvallista ja sitten on myös vauhdikkaampaakin linjaa tarjolla. Metsät on myös ihan huippuluokkaa ja niitäkin on eri suuntiin. Vapaalaskijoita on järjettömän  vähän ja mestoja ei todellakaan lasketa puhki edes monen päivän jälkeen. Liian hyvä mesta, että vois kertoa yhtään laajemmin.

Sestrieren offireittien tallennuksia

Reissun ainoa terassiafteri tässä aikalailla loppureissusta

Hajotin vähän lautaa offilla ja La Gravessa jo kertalleen vaihdettu kantin pala lähti irti. Kun kävin sitä Sestrieren ainoassa kunnon freeriderikaupassa näyttämässä, myyjä neuvoi Pragelatoon laskemaan ja vinkki oli kyllä kova. Pragelato ei ole ilmeisesti osa Via Latteaa ja se ei ole samassa kartassa, kuin muut alueen keskukset. Hisseinä on vain vanha tuoli ja sompa, joilla pääsee melkein ylös, mutta plussana rinteitä ei juuri ole ja mestahan on ihan oikeasti vain vapaalaskuun tarkoitettu. Täydellistä! Hissilippukaan ei ollut pahan kallis 13 €. Käsittämätön mesta ja hissijäbät vielä neuvoi avuliaasti reiteille, mutta ollaankin leppoisten ihmisten Italiassa.

Ylimmältä hissiltä voi laskea aurinkoisen puolen metsiä hissin suuntaan, mutta paremmat avomaaston laskut saa kun nousee lihasvoimalla vielä toppiin. Hissijäbän mukaan menisi tunti. Arvottiin siinä vähän, että lähtiskö hakemaan vai ei, kun alko olla jo aikataulu vähän päällä paluulennolle. Kyseltiin vielä yhdeltä lautaporukalta laskuvinkkejä ja saatiin ystävälliset ja arvokkaat vinkit. Oli muuten ranskalaisia osa ja todella mukavaa porukkaa. Vinkin mukaisesti vetäistiin vähän nopeampi reitti varjoisen puolen puuterimetsää kohti Pragelaton hyppyrimäkiä suljetun hissin alla eli ihan sivuun omalta ala-asemalta. Hyvää ja puffuff!!

Kannattaa todellakin käydä ja aion käydä vielä. Ei täällä mitään jengiäkään ollut!!

Pragelaton bussi meni ohi!

Pragelatossa on ilmeisesti Torinon 2006 olympialaisten joku mäkihyppypaikka. Näyttää aika käyttämättömältä nykyään ja kylässäkin taitaa olla ihan turhaa majoituskapasiteettia. Karua.

Pragelaton kylästä pääsee bussilla takaisin sinne hisseille, mutta semmonen vinkki, että bussi ovelasti kiertää keskusaukion ja kyytiin pitää nousta jostain muualta. Saatiin sit baarista joltain jäbältä kyyti onneks ja ehdittiin ihan helposti laskupäivän raikkaina paluulennolle!