Lumi valuu

Pari kaveria kävi vähän skinnailemassa vuorella. Kaverukset sai siellä jonkin moisen vyöryn aikaan, mutta tilanteesta selvittiin sauvan menettämisellä. Vyöryneen seinämän lumi oli kuulemma erilaista kuin aiemmin skinnatun vastaavanlaisen seinämän lumi. Kummatkin rinteet olivat samalla alueella, samaa jyrkkyyttä ja samaan suuntaan. Sää oli ollut koko ajan vakaata pientä pakkasta ja auringonpaistetta.

Meidän porukka laski ilmeisesti tuulisen yön jälkeen Grimentzistä St-Jeaniin. Sama reitti oli laskettu edellisenä päivänä hyvässä lumessa, mutta nyt tuuli oli vienyt rinteestä todella paljon lunta harjanteen toiselle puolelle ja lumi alkoi olla aika kovaa, enää pientä pöllyä eikä kovin syvää uraa. Tällainen varjoinen tuulen puoleinen seinämähän pitäisi olla kohtuullisen turvallinen. Lämpötila oli kohonnut jo nollan tietämille ja lumisateesta taisi olla kulunut jo kolme tai neljä päivää. Meidän laskun jälkeen ja ennen seuraavaa ryhmää seinämän jyrkempi puoli oli vyörynyt alas pohjaa myöden sivummasta, mistä me laskettiin. Tämän bowlin halki meni traverse ja ehkä joku traversoija oli meidän jälkeen laukaissut vyöryn. Joku suksiryhmä siellä meni, kun me oltiin jo alhaalla. Aika arveluttava kokemus, koska edellisenä hyvän lumen päivänä kaksi meidän ryhmästä laski juuri sieltä, mistä nyt oli vyörynnyt. Tällä kertaa sinne asti ei tarvinnut mennä, koska tuuli oli tasoittanut kaikki vanhat jäljet. Auringon puoleisilla rinteillä ei nähty vyöryjä, vaikka aurinko paahtoi sinne lämpimästi ja sinne oli lisäksi tuullut todella paljon uutta lunta. Ehkä oltiin tyhmiä ja onnekkaita.